Telemann-yläkerta (HS 6.11.1996, VM)

Telemann, Saksan Bergman, oli ikinuori suuruus, jolle saksalaiset ovat kostaneet sen, ettei hän ollut köyhä tai kipeä

“Saksan musiikin kruunu”, “isänmaamme todellinen kunnia” — kuka se on? Tietenkin Bach? tai Beethoven? Ehei, vaan Telemann. Hän oli aikalaisten rakastama, saksalaisen musiikin kuuluisin nimi 1700-luvun puolivälissä.

Myös Mattheson, Saksan myöhäisbarokin musiikkimaun ylin vartija ja “okasulkainen” kriitikko, joka aika ajoin kävi kollegansa kimppuun tuimin ottein, ei voinut olla myöntämättä: “Lullia kehutaan, Corellia sopii ylistää; vain Telemann yksin on kohonnut kiitoksen yläpuolelle.”

Leopold Mozartkin, joka pani tahmatassuiässä olevan Wolfgangin rimpuilemaan Telemannin menuettien ja fantasioiden parissa, piti Telemannia “saksalaisen musiikin isänä”.

Huilisti ja teoreetikko J. J. Quantz, Fredrik Suuren hovisäveltäjä, viittaa samaan epäsuorasti: “Jos osaa valita eri kansojen musiikkimauista parhaat puolet, siitä syntyy yhdistetty maku, jota voi nimittää saksalaiseksi mauksi.”

Juuri tämän Telemann teki. Hänen musiikkinsa on kleptomaanis-ensyklopedinen yhdistelmä ei vain ajan valtatyylejä, italialaista ja ranskalaista makua, vaan myös puolalaisuus, määriläisyys, espanjalaisuus, korsikalaisuus, brittiläisyys ja skandinaavisuus soi hänen kameleonttisen sulavassa musiikissaan.

Ehkä maineikkaimmassa julkaisussaan, Tafelmusikissa (“Pöytämusiikki”, 1733), Telemann keräsi yhteen paitsi eri tyylit myös vyöryttää eteemme ajan keskeiset lajit: alkusoitto (= ranskalainen tanssisarja), italialainen konsertto, kvartetto, triosonaatti, soolosonaatti.

Ja jälleen tulee Mozart mieleen. Mitä hän kirjoittikaan isälleen Pariisista (1778): “Osaan kuta kuinkin, kuten tiedätte, omaksua ja jäljitellä sävellyksen kaikkia lajeja ja tyylejä.”

Yhtäläisyydet eivät lopu tähän.

Telemann: “Taide ilman luonnollisuutta saavuttaa arvonsa vain tuntijoiden keskuudessa; luonnollinen ilman taidetta voi miellyttää ihmisjoukkoa, usein myös tuntijoita; minkä vuoksi jälkimmäisellä seikalla on etusija edelliseen nähden. Kuitenkin on parasta, mikäli luonnollinen kulkee taiteen edellä ja seuraavaksi molemmat yhdistyvät.”

Mozart: “Konserttoni ovat vaikean ja helpon välimaastossa, hyvin loisteliaita ja miellyttävät korvaa lankeamatta kuitenkaan latteuksiin; siellä ja täällä voivat myös tuntijat saa tyydystä, kuitenkin niin, että ei-tuntijoidenkin täytyy olla tyytyväisiä tietämättä tosin miksi.”

Eli: Telemann ja Mozart jakoivat saman estetiikan, molemmat puolustivat kaikkien oikeutta musiikkiin. Georg Philipp Telemann (1681–1767) oli ensimmäisiä valistusajan hengen ja luonnollisuuden vaatimuksen sisäistäneitä säveltäjiä, Mozartille se oli itsestäänselvyys.

Telemann oli Mozartin tavoin ihmelapsi. Hän oppi itse soittamaan ja säveltämään; 14 päivää klaveerinsoiton opettajaa riitti. Jo kouluiässä hän hallitsi klaveerin, viulun, huilun, kitaran, oboen, poikkihuilun, klarinetin, gamban, kontrabasson ja pasuunan. 1700-luvun Strauss siis.

Pakollisen lainlukemisyrityksen jälkeen musiikki vei mennessään. Ensimmäinen työpaikka oli Soraussa (nyk. Zary) sleesialaisessa Puolassa (1705–07). Siellä hän “oppi tuntemaan puolalaisen kansanmusiikin sen barbaarimaisessa kauneudessa”. Jälkiä siitä löytää läpi tuotannon: rehevää kuvallisuutta, oikullista rytmiikkaa ja melodiikkaa, outoja päähänpälkähdyksiä.

Telemann vakiintui Hampuriin, jossa hän vietti loppuelämänsä 46 vuotta (1721–67). Siellä hänellä oli käytössään poikkeuksellisen isot esittäjävoimat (paitsi kuoro) sekä kaupunginisien ja kaupunkilaisten pysyvä suosio.

Mutta työmääräkin oli valtava.

Johanneum-kanttoriuden lisäksi Telemann oli viiden pääkirkon musiikinjohtaja, jonka tuli kirjoittaa joka sunnuntaiksi kantaatti, passiomusiikkia paastoaikaan. Hän luotsasi konserttielämää Collegium musicumin nokkamiehenä, oli 16:n vuoden ajan Hampurin oopperanjohtaja.

Kaupungisäveltäjän työtaakka oli valtaisa: joka vuosi upseerit, laivapäälliköt, raatimiehet, amiraliteetti, kauppakollegio tarvitsivat juhliinsa Telemannin musiikkia. Raadin vaihtumiset, promootiot, tutkintojenpäätökset, ruhtinashäät, rauhansolmimiset, kruunajaiset, keisarinvaalit, virkaanvihkijäiset, kuolemantapaukset, voitetut taistelut jne. työllistivät Telemannia.

Ei ihme, jos Telemannin tuotanto on päätähuimaava: yli 3000 teosta, kun Bachilla on ‘vain’ yli 1000 teosta.

Telemannia on syytetty Vielschreiberiksi, sävellyskoneeksi. Mutta se, joka on perehtynyt Telemannin tuotantoon vähänkään syvemmin, tietää, että hänen musiikkinsa ei päästä esittäjäänsä helpolla. Se on aina omaperäistä, kiitollista ja laadukasta, rimanalituksia tai maun horjahduksia siitä ei löydä.

Telemannin tasoa säveltäjänä voi arvioida monista lähtökohdista.

Eräs on aikalaisten arvostus, etenkin ranskalaisten, he kun kuvittelivat itsensä maailmannavoiksi jo tuolloin. Pariisin-matkallaan (1737–8) Telemann saattoi kuitenkin todeta, kuinka hänen ns. “Pariisin-kvartettojensa” (1733/38) ranskalaisesittäjät “saivat hovin ja kaupungin musiikkikorvat epätavallisen tarkkaavaisiksi ja takasivat minulle lyhyessä ajassa laajan kunnioituksen”.

“Mr. Hendel Lontoosta” ja “Mr. Bach Leipzigista” kuuluivat hänen ihailijoihinsa ja teostensa tilaajiin. Telemann oli Bachin musikaalisimman pojan, Carl Philipp (!) Emanuelin, kummi. Bach kopioi ja esitytti Telemannin kantaatteja Leipzigissa.

Telemannin tuotannon parasta osaa eivät ole kaikki hänen mutkattoman ihastuttavat konserttonsa, trionsa ja sarjansa. Sitä ovat toiselle tuhannelle nousevat kantaatit sekä ennen muuta 1755 jälkeen syntyneet laajat vokaaliteokset loistokkaine kuoro-, orkesteri- ja soolo-osuuksineen.

Näissä Telemann on Saksan Bergman.

Yli 75-vuotiaan kantaatit Die Donnerode (“Ukkosoodi”; 1756) ja Ino (1765) sekä oratoriot Die Tageszeiten (“Päivänajat”; 1757), Die Auferstehung und Himmelfahrt Jesu (“Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseenastuminen”; 1760) ja Der Tag des Gerichts (“Viimeinen tuomio”; 1762) ovat Bachin ja Haydnin välissä saksalaisen vokaalimusiikin vaikuttavimpia tuotteita. Myöhäisbarokin keksinnöt yhdistyvät niissä valistusajan tunnekulttuuriin (Empfindsamkeit).

Mikä meni sitten pieleen, kun Telemannin yleinen arvostus ei ole ansioiden mukainen? Täytyy muistaa, että myös Mozart ja etenkin Haydn sopivat vaivoin 1800-luvun ja romantiikan manipuloimaan musiikki-ilmastoon.

Telemann sopi sinne erityisen huonosti, koska hän sävelsi ‘liikaa’, koska hän oli hyväntuulinen, terve ja ansaitseva. Sokeus, kuurous, köyhyys ja kuppatautisuus ovat olleet Saksassa aina nerouden edellytykset. Ilman legendan muodostusta ei ole asiaa Parnassolle.

Lisäksi Telemannille kostettiin Leipzigiin loukkoon jääneen Bachin puolesta. Hauskinta on, että Spitta, Bachin elämäkerturi, ja Albert Schweitzer erehtyivät kehumaan mestariteoksiksi juuri Bachin niitä viittä kantaattia, jotka ovat myöhemmin paljastuneet Telemannin tekemiksi …

Telemannin kohtaloksi koitui hänen populaariutensa sekä musiikkinsa orastava galantti keveys, sillä suuri musiikkihan on raskasta, eikö niin?

Mutta Telemann tulee taas. Tulee niin kuin Charpentier, Purcell, Rameau ovat jo tulleet. Telemannin musiikin raikas kekseliäisyys ja roteva, Haydninkin ylittävä kuvauksellisuus lumoavat taatusti ennakkoluulottoman kuuntelijansa.

Telemann-äänitteitä: Rheinische Kantorei, joht. Hermann Max: Chorwerke; Die Donnerode ym.; Die Tageszeiten ym.; Die Auferstehung und Himmelfahrt Jesu; Der Tag des Gerichts (Capriccio). René Jacobs, Akademie für Alte Musik Berlin: Kantaten & Oden (Capriccio). Concentus Musicus Wien, joht. Nikolaus Harnoncourt: Musique de Table; Darmstadt Ouvertures; Der Tag des Gerichts & Ino (Teldec). Brüggen, Schröder, Bylsma, Leonhardt: The Paris Quartets (Teldec). Hazelzet, Trio Sonnerie: The Paris Quartets I-III (Virgin). The Chandos Baroque Players: Kamarimusiikkia (Hyperion). Holtslag, The Parley of Instruments, joht. Peter Holman: Nokkahuilukonserttoja (Hyperion). Pehrsson, Drottningholm Baroque Ensemble: Kaksoiskonsertot nokkahuilun kera (BIS). Collegium Musicum 90, joht. Simon Standage: La Changeante; Kotimusiikkia (Chandos). Bach, Schopper, La Stagione, joht. Michael Schneider: Pimpinone (Deutsche Harmonia Mundi).

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s