Täys- ja myöhäisbarokin kirkkomusiikki

Italialainen/katolinen kirkkomusiikki

Kirkkomusiikin historian ja kehityksen kannalta kiintoisampia asioita olivat uudet ilmiöt ja keksinnöt: varhaisbarokin soololaulun, basso continuon, monikuoroisuuden ja konsertoivuuden lisäksi merkittävää oli oopperan dramaattisuuden vaikutus, soitinsävellysten muotojen hyväksikäyttö, duurimollitonaalisen järjestelmän vakiintuminen. Italian kirkkomusiikin kehityksen seuraaminen on vaikeaa lähteiden hankalan saatavuuden vuoksi, minkä vuoksi katolilaisuuden keskukset saksalaisella kielialueella ovat avainasemassa: München, Salzburg ja Wien.

MESSU, STABAT MATER, VESPER, MOTETTI, LITANIA, LAMENTAATIO

POHJOIS-ITALIA, ROOMA

Motetin merkitys väheni jossain määrin, koska sen käyttöä rajoitettiin vastauskonpuhdistuksen hengessä messuissa, mutta silti niitä sävellettiin yhä aika lailla. Lamentaatio oli suosittu piinaviikolla laulettu laji profeetta Jeremiaan tekstiin.

Ankaran ja vapaan tyylinen välinen vastakohtaisuus näkyy selvimmin katolisessa kirkkomusiikissa: sävellettiin yhä sadoittain Palestrina-tyyppisiä a cappella -messuja: mm. Alessanro Scarlattin kaksi messua paavi Clemens XI:lle (1705, 1716), Antonio Lottin lukuisat messut Venetsiassa ja Saksassa 1700-luvun alussa.

Lotti

Missa brevis (lyhyt messu) sisälsi vain osat Kyrie, Gloria ja Credo. Niitä sävellettin etenkin 1700-luvulla monissa paikoissa, lähinnä konserttitarkoituksiin. Missa concertata (konsertoiva/yhtyemessu) syntyi, kun monet säveltäjät kehittivät ordinarium-messuakin uuden tyylin pohjalta ja toivat mukaan soittimet sekä kaksoiskuorotekniikan.

Giacomo Carissimin Missa à tre (1665/6) on esimerkki monodis-konsertoivasta messusta kenraalibasson kera. Magnificatissa kaksoiskuorolle kuoro- ja kuvioivat soolo-osuudet kontrastoituvat. Hän sävelsi myös motetteja 1–3:lle lauluäänelle ja soittimille ja/tai continuolle uuteen tyyliin. Valtaosa käsikirjoituksista, jotka Carissimi jätti Saksalaiseen kollegioon, tuhoutui myöhemmissä ranskalaismiehityksissä, sillä paavi Clemens X oli jostain syystä kieltänyt hänen musiikkinsa lainaamisen, myymisen ja painamisen.

Muita varhaisvaiheen huomattavia messuja ovat Alessandro Grandi Missa concertata (Bergamo, n. 1630) sekä Girolamo Frescobaldin (1583–1643) Messa sopra l’aria di Fiorenza (“Messu laulusta Fiorenza”; n. 1630) kahdelle kuorolle.

Giovanni Rovetta (1596–1668) oli Monteverdin oppilas ja seuraaja P. Markuksen kirkossa (1644–). Hän julkaisi kokoelman Motetti concertati a due, tre, quattro, e cinque voci op. 3 (1635). Rovetta sai kunnian säveltää 1638 messun Louis XIV:n syntymän johdosta Venetsiassa, ja sen ansiosta hän pystyi julkaisemaan kokoelman Messa, e salmi concertati op. 4 (1639), jossa on edellisen messun lisäksi 12 vesperpsalmia sekä Magnificat.

Francesco Cavallin Missa concertata con due violini e violoncino, Ripieni e altri instrumenti se piace (“Konsertoiva messu kahden viulun ja sellon kera”, 1656) on sävelletty kaksoiskuorolle sekä konsertoiville soittimille ja siinä saa lisätä mielen mukaan soittimia ja kuorolaisia. Vesperi (1675) sisältää kolme vesper-sykliä.

Giovanni Legrenzi (1626–90) pääsi 1685 P. Markuksen kirkon kapellimestariksi. Kokoelmassa Messa e salmi a due cori con stromenti a beneplacito “(Messu ja psalmeja kahdelle kuorolle ja hyvin sijoitetuille soittimille”; 1667) kaksi laulukuoroa kilpailee kolmannen soitinkuoron kanssa. Teoksessa Missa brevis C jousiritornellot erottavat lauluosuuksia.

Uusi konsertoivaa ja monikuoroinen messutyyli levisi Venetsiasta kaikkialle Italiaan, mm. Bolognaan, Roomaan ja Napoliin sekä Itävaltaan ja etelä-Saksaan.

Isabella Leonarda (1620–1704)

Leonarda oli nunna, lisänimeltään “La musa novarese” (“Novaran muusa”) kotikaupunkinsa mukaan (lähellä Milanoa), ja hänestä tuli luostarinsa abbedissa 1676. Hän sävelsi kokoelman Magnificateja op. 19 ja lukuisia motetteja, joissa aistillinen ja kirkollinen ilmaisu ovat sopusoinnussa. Sävellyskokoelmien määrä on yhteensä 20.

Isabella_Leonarda

Seuraavassa alkua soolomotetista soitinten kera opuksesta 20 (Bologna, 1700):

Iam diu dilecte mi iesu

Iam diu dilecte mi Iesu te concupivi/Jo pitkään olen kaivannut sinua, rakas Jeesus,
o blande amor te suspiravi/oi suloinen rakastettu, olen huokaillut vuoksesi,
et non invenio/mutten löydä sinua
me miseram quid faciam ergo/miksi siis tekisin itsestäni onnettoman?
pergam ne dare membra sapori/en halua pakottaa jäseniäni tottelemaan
ah non/järjen ääntä, oi en,
potius circuam ubiquae nec desistam/ennemmin kiertelen kaikkialla
ni invenero/enkä lopeta ennen kuin olen löytänyt sinut.

o vos milites generosi/Oi te ylväät sotilaat,
quorum gloriae in certamine consurgunt/joiden maine lisääntyy taistelussa,
si quem diligit Anima mea/jos olette sieluni rakastetun
in bello vidistis indicite mihi/nähneet taistelussa, sanokaa se minulle,
ubi cubat ubi quiescet/missä hän on ja missä lepää
si eum contendat si impugnat caput hostili/josko vihollisjohtaja uhkaa ja käy hänen kimppuunsa
nam ad certamen parata sum/sillä minä olen valmis taistelemaan.

Arietta presto
Resonate ergo tube dicite ad arma/Antaa siispä trumpetin soida ja kutsua aseisiin
adagio
non aveo non timeo/en tahdo sitä enkä pelkää,
ad certamen parata sum/olen valmis taistelemaan.
Presto
resonate ergo tube/antakaa siis trumpetin soida,
ad certamen parata sum./olen valmis taistelemaan.

Leon1Leon2Leon3

Maurizio Cazzati (1620–77) toimi Bolognan Pyhän Petroniuksen kirkon kapellimestarina (1657–71). Hänellä on kolme Missa contertata -teosta (1641, 1653, 1660) sekä kokoelma Messa, e salmi a cinque voci (“Messu ja psalmeja viidelle lauluäänelle”; 1665). Musiikissa on sekaisin vanha ja uusi tyyli: mm. Magnificat à 4 (1670), jossa on kuviopitoisia duettoja ja vanhatyylisiä kuoroja.

Giovanni Paolo Colonna (1637–1695)

GPC

Colonna toimi Bolognan Pyhän Petroniuksen kirkon ja Filharmonisen akatemian kapellimestarina (1674–95). Hän oli Carissimin ja Benevolin oppilas, jota aikalaiset kehuivat poikkeuksellisen paljon.

Kokoelmassa Messa, e salmi concertati à 3, 4 e 5 voci se piace, con Strumenti, e Ripieni à beneplacito (“Messu ja konsertoivia psalmeja 3–5:lle lauluäänelle mielen mukaan soittimien ja hyvin sijoitettujen kuorojen kera”; 1691) on viuluja ja trumpetteja kuoron ja kaksoiskuoron lisäksi sekä taitavaa soolojen ja kuorojen yhdistelyä, soittimissa concertinon ja concerto granden vuorottelua. Seuraavassa kokoelman kansilehti ja psalmin Dixit Dominus (“Herra sanoi”; Ps. 110) ensimmäisen jakson teksti:

Colonna1

Dixit Dominus Domino meo,/Herra sanoi minun herralleni,
sede a dextris meis./istu minun oikealle puolelleni,
donec ponam inimicos tuos,/kunnes minä panen sinun vihollisesi
scabellum pedum tuorum./sinun jalkojesi astinlaudaksi.

Colonna saattoi käyttää nimikkopyhimyksen juhlissa, jota vietettiin 4.10. – jolloin edellisenä iltapäivänä esitettiin vesper, päivällä messu ja toinen vesper – jopa 130 muusikkoa (joukossa mm. Torelli, Vitali, G. B. Bononcini) ja kollegat tulivat Lombardiasta ja Venetsiasta asti kuuntelemaan musiikkia; musiikki oli tällöin 8-10-äänistä.

Colonnalta on olemassa myös tärkeä lamentaatio-kokoelma, Sacre Lamentationi della Settimana Santa a voce sola (“Piinaviikon pyhiä valituksia sooloäänelle”; Bologna, 1689), jossa käytetään Valitusvirsien tekstejä. Seuraavassa alku keskiviikkoillan kolmannesta valituksesta:

Terza Lamentatione del Mercordì sera (op. 9)
IOD. Manum suam misit hostis ad omnia desiderabilia
eius quia vidit gentes ingressas sanctuarium
suum de quibus praeceperas ne intrarent
in ecclesiam tuam.

10 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti.
Se joutui näkemään, kuinka pakanat tunkeutuivat pyhäkköön,
vaikka sinä olit säätänyt, ettei yksikään heistä
saa astua seurakuntasi keskelle.

CAPH. Omnis populus eius gemens et quaerens
panem dederunt pretiosa quaeque pro cibo ad
refocilandam animam. Vide Domine et considera
quoniam facta sum vilis.

11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä
leipää: he antavat kalleutensa ruuasta
saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe,
kuinka halveksittu minä olen.

LAMED. O vos omnes qui transitis per viam
attendite et videte si est dolor sicut dolor meus
quoniam vindemiavit me
ut locutus es Dominus in diae ire furosis sui.

12 Oi te kaikki ohikulkijat tiellä, tarkatkaa ja katsokaa,
onko kipua vertaista kipuni, jonka Herra pani päälleni,
sillä hän musersi minut,
kuten Herra sanoi, vihansa hehkun päivänä.

Colonna.Lamentationi op.9.1689Col2Col3

 

Alessandro Stradellan (1639–82) italian- ja latinankieliset motetit sooloäänelle ja soittimille sisältävät aarioita ja resitatiiveja ja lähentyvät siten kirkkokantaatteja. Näihin kuuluu mm. Crocifissione e morte di N. S. Giesù Christo (“Herramme Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema”). Hänelläkin on Valitusvirsiin sävelletty Lamentatione per il Mercoledi Santo (“Piinaviikon keskiviikon lamentaatio [valituslaulu]”).

Giovanni Battista Bassani (n. 1657–1716) sävelsi kolme Messe concertate (Bologna, 1698), joissa pääpaino on laveissa Gloria-osissa ja Credo-osissa, jotka jakautuvat lukuisiin alaosiin, kun taas Kyriessä on vain kolme tempollisesti eriytynyttä vaihetta; muut osat saattoivat jäädä pois.

Giacomo Antonio Perti (1661–1756) toimi Bolognan eri kirkoissa kapellinjohtajana, viimeksi P. Petroniuksen kirkossa peräti 60 vuotta (1696–1756). Hän sävelsi kirkkomusiikkia suuret määrät ja oli sen ansiosta kuuluisa läpi Euroopan: 120 psalmia, 54 motettia, 28 messua ja muuta liturgista musiikkia. Messa à 12 (Bologna, 1687) on sävelletty 12 solistille, kolmelle kuorolle, jousille ja basso continuolle.

Pietro Paolo Bencini (1675–1755) oli Rooman Pietarin kirkon musiikinjohtaja 1700-luvulla. Häntä arvostettiin yhtä paljon kuin Alessandro Scarlattia. Bencini sävelsi isot määrät kirkkomusiikkia: messuja, psalmeja, magnificateja yhdelle tai kahdelle kuorolle urkucontinuon kera. Kokoelmassa Vesperae Beatea Virginis in Sancto Petro Romae (“Rooman Pyhän Pietarin kirkon Maria-vespereitä”) hän käyttää 1–2 kuoroa ja solisteja, jotka laulavat myös aarioita.

Benedetto Marcello (1686–1739)

benedetto_marcello

Marcello sävelsi 50 ensimmäistä psalmia, jotka nauttivat valtavaa suosiota 1700-luvulla, sillä niitä esitettiin Italian lisäksi 1700-luvun lopullamm. Roomassa, Lontoossa ja Venäjälläkin. Vielä 1790 E. L. Gerber kirjoitti: “Häntä nimitettiin ajatustensa korkealentoisuuden vuoksi säveltaiteilijoiden Pindarokseksi sekä ilmaisunsa vahvuuden ja osuvuuden takia musiikin Michelangeloksi.”

Marc.Tomo 3 kansiMarc2

Estro poetico-armonico: parafrasi sopra i primi 50 psalmi, poesia di Girolamo Arcanio Giustiniani (“Runollis-musiikillinen innostus/päähänpisto: ensimmäisen 50 psalmin mukailuja G. A. G.:n runoihin”; 1724–26) on tuotannon huippusaavutus. Kokoelma sisältää 2-4-äänisiä vaihtelevia teoksia, joissa on erikoisia tehoja, resitatiiveja, ariosoja ja kontrapunktia peräkkäin sekä kamariduettomaisia monitaitteisia psalmeja. Seuraavassa resitatiiveista ja aarioista koostuvan psalmi-sävelityksen nro 15 Giustiniani-mukaelman alun teksti ja nuottisivuja aaria 1:n, resitatiivin ja aaria 2:n aluista:

Salmo Decimoquinto (Psalmi 15/16)

Aria – Lento
Signor, dall’empia gente,/Herra, vihamiehiltäni,
Che mi assa i d’ogni intorno,/jotka minua piirittävät joka puolelta,
Deh pietoso mi salva,/oi pelasta minut armossasi.
Poiche in te solo ogni mia speme è posta;/Sillä minä panen sinuun kaiken toivoni;
Ho sempre detto: il mio Signor tu sei,/Olen aina sanonut: olet Herrani.
Perche il retto oprar mio/Sillä kaikki mitä teen oikein
Di tua clemenza è dono,/on sinun armeliaisuutesi antia.
E pur d’uopo non hai, non hai profitto/ja et tarvitse etkä hyödy
De le rette opre mie./minun oikeista teoistani.

Recitativo
Per quelli poi, che meco uniti denno/Niille, jotka minun kanssani
Nella terra promessa a te esser sacri,/luvatussa maassa pyhittäytyvät sinulle,
Mirabile rendesti in loro, e illustre/ihmeellisenä ja loistavana näytät heille
Il tuo volere, e’l mio./tahtosi ja minun.
Crebbero in lor le infermitadi amare,/Kasvoivat heissä tuskalliset heikkoudet,
Onde questa mortal misera vita/joiden vuoksi kuolevaisen kurja elämä
E’ da ogni parte cinta,/on joka puolelta sidottu,
E lo spron queste furo onde veloce/ja ne olivat kiihoke jotta nopsat aallot
Per accostarsi a te mossero il passo/lähestyäkseen sinua kiirehtivät kulkuaan.
Ed io non gli ho adunati, perche il sangue/Mutta minä en koonnut heitä, koska
De le vittime bagne/heidän uhriensa veri huuhtoo
L’are profane di stranieri Dei:/vieraiden jumalien epäpyhiä alttareita:

Aria – Risoluto
Pera ogni lor memoria,/jotta häipyisi koko heidän muistonsa
E si tolga dal mondo/ja pyyhkiytyisi maailmasta
Il nome ancor de l’empio culto immondo./vieläpä vihollisen epäpyhän palvonnan nimikin.

Marc.3bMarc.5aMarc.6

NAPOLI

Napolista tuli eräs kirkkomusiikin keskuspaikka 1600-luvulla, sillä siellä oli neljä konservatoriota, 500 kirkkoa ja yli 10% kaupungin väestöstä (noin 400.000 asukasta) oli kirkkojen, kappeleiden ja luostareiden palveluksessa.

Cattedrale di Napoli.1200-l 800px-Interno_Cattedrale_di_Napoli

Napolin katedraali (1200-luku) ulkoa ja sisältä päin.

Konservatoriot olivat nimeltään:

Il Conservatorio di Santa Maria di Loreto (1537–), jossa toimivat opettajina mm. Durante, Provenzale ja Porpora (oppilainaan kastraatit Farinelli, Caffarelli ja Porporino; myöhempiä oppilaita oli Domenico Cimarosa.
Il Conservatorio di Sant’Onofrio a Capuana (1578–), maineikkaimpina oppilainaan Jommelli, Paisiello ja Piccinni.
Il Conservatorio della Pietà dei Turchini (1583–), johon liittyvät nimet Leonardo Leo, Francesco Feo, Nicola Fago, Gaspare Spontini ja Saverio Mercadante.
Il Conservatorio dei Poveri di Gesù Cristo (1589–) opettajinaan Gaetano Greco, Durante, Porpora, Feo ja l’Abos; kuuluisin oppilaista on Giambattista Pergolesi.

Stabat Mater oli laji, jota esitettiin maaliskuussa joka perjantaina Napolin San Luigi di Palazzo -kirkossa. Näitä sävelsivät ainakin A. ja D. Scarlatti, Draghi, Biber, Steffani, Lotti, Vivaldi, Caldara, Bononcini; myöhemmin myös Pergolesi, Haydn, Boccherini, Rossini ja Dvořák.

Francesco Provenzalen (1624–1704) ainoa painettu opus oli Motetti a due voci (1689), jonka 13 pitkän motetin lauluosuudet ovat vaativia ja jakautuvat 5–9 tempojaksoon. Näihin lukeutuu mm. loistelias Madonna-motetti Cantemus, psallamus (“Laulakaamme psalmeja”). Häneltä on säilynyt yksi Vesper-sävelitys Vespro in Festo Sancti Philippi Neri (“Pyhän Filippo Nerin juhlavesper”; 1675), joka oli harvinainen laji Venetsian ulkopuolella; Provenzale käyttää siinä solisteja sekä monikuoroisuutta.

Cristofaro Caresana (n. 1640–1709) 

cristofaro-caresana

Caresana opiskeli Venetsiassa Zianin johdolla ja asettui 16-vuotiaana Napoliin, jossa hän toimi kuninkaallisen kapellin urkurina ja Sant’ Onofrio -konservatorion johtajana (1667–90). Napolin julkaisemattomasta kirkkomusiikkiaarteistosta iso osa on Caresanalta, yli 130 sävellystä, joista monet ovat kirkkokantaatteja Kristuksen syntymäjuhlaan. Hänellä on 25 kantaattia vuosien 1660–90 välillä, joilla on yleisotsake Per la Nascita del Verbo (“Sanan syntymistä varten”). Yksittäisissä kantaateissa on aarioita, duettoja ja kuoroja 5-6 lauluäänelle sekä soittimia;. Niihin lukeutuu mm. 9-osainen La caccia del Toro (“Härkämetsästys/Härän takaa-ajo”, 1674), La Tarantella (1673), La Pastorale (1670) sekä La Vittoria dell’Infante (“Kuninkaanpojan voitto”, 1683). “Härkämetsästys” on kiinnostava teos, kantaatti, jossa on poliittis-kirkollinen sisältö: Espanjan varakuninkaan ytitys tuoda härkätaistelut Napoliin epäonnistui, sillä härän (= paholaisen) karkottaa Umiltà (Nöyryys) vastasyntyneen Jeesus-pojan nimissä.

La caccia del Toro
Coro
Alla caccia, alla caccia del Toro/Metsälle, härkämetsälle
Trombe e tamburi rimbombate/torvet ja rummut raikukaa
Da’ palchi azzuri replicate/taivaansiniset holvit kerratkoot
Il grido sonoro:/mahtavaa huutoa:
Alla caccia del Toro./härkäjahtiin!
Toro
Da la mandria d’abissi/Kun laumasta syvyyksien
In staccato di pene/irtaantuneena tuskista
Sorgo indomito Toro/nousee kesyttämätön Härkä
E non treman le stelle?/mikseivät vapise tähdet?
E non s’oscura il cielo?/eikä pimenny taivas?
Al muggir strepitoso e dissonante/pauhaavasta riitasointisesta mylvinnästä
Del mio grido tonante?/jylisevän ärjyntäni?
Fregio d’irsuto pelo/Takkuinen karvakoriste
Circonda il bieco squardo/ympäröi häijyä katsettani
Gala gentil di bifalcate corna/ylevä loiste kaksien sarvieni
La nera fronte adorna/mustaa otsaa koristaa.
Scaglian Etne di foco/Sinkoavat Etnan liekit
La narici fumanti/höyryävistä sieraimistani
Spiro fiati di morte/puhallan kuoleman henkäyksiä
Animato spavento/elävää kauhua.
Ho grave il passo/raskas on askeleeni
E non lo cedo al vezzo./enkä antaudu kauneuden edessä.
Aria
Stà a veder qual braccio può/Tahdon nähdä mikä käsivarsi voi
Cimentarsi contro me/asettautua minua vastaan
Chi nel campo mi sfidò/joka taistelukentällä minut haastaa
Perderà, caderà sott’ il mio pie’./häviää ja kaatuu jalkojeni juureen. 

Cares.1 Cares.2 Cares.3 Cares.4

Alessandro Scarlatti (1660–1725) sävelsi useita messuja, mm. kaksi orkesterimessua (1707, 1720), joista jälkimmäinen on St. Cecilia -messu, suuri konsertoiva teos. Lisäksi hänellä on noin 100 motettia, joista osa on Palestrina-tyyppisiä kaksoiskuoroteoksia ja osa uudentyylisiä, solistisia kantaattityyppisiä moniosaisia kokonaisuuksia. Stabat Mater (1708–17) sopraanolle, altolle ja jousille oli suosiossa, kunnes sen korvasi Pergolesin sävelitys, mutta Scarlattinkin versio sisältää mielenkiintoisia harmonioita. Seuraavassa neljäs säkeistö ja sen sävelityksen alkua:

4. Quae moerebat et dolebat,/Voipa määrää huokausten,
et tremebat dum videbat
/kun hän seisoi rinnatusten
nati poenas inclyti./
ristin kanssa rakkaansa!
(suom. Oksanen)

Hän murehti ja kärsi
ja vapisi kun katsoi
maineikkaan poikansa tuskia.
(suom. V.M.)

Sc3 sc4

Francesco Durante (1684–1755) sävelsi yhä messun lähes Palestrina-tyyliin sekä 8-äänisen requiemin.

Giovanni Battista Pergolesi (1710–1736) sävelsi kaksi lyhyttä messua, D ja F (1732), joissa on vain Kyrie ja Gloria ja joista jälkimmäinen on kahdelle 5-ääniselle kuorolle ja kahdelle orkesterille; siitä on olemassa sovitus Roomaan (1734). Pergolesi kirjoitti motetteja, ja hänen Maria-antifoninsa Salve Regina (“Ollos tervehditty kuningatar”) löytyy kahtena sävelityksenä, jotka ovat lähellä kantaattia. Kuuluisassa Stabat Materissa (1735) vanha polyfoniatyyli ja uusi galantti tyyli lyhyine fraaseineen ja keveine tekstuureineen esiintyvät rinnakkain peräkkäisissä numeroissa.

WIEN, SALZBURG

Wienissä toimi keisarillinen kapelli, ja neljä peräkkäistä keisaria 1637–1740 tukivat innokkaasti kirkkomusiikkia, sillä se oli olennainen osa edustavuutta. Leopold I:n (1657–1705), joka oli itsekin säveltäjä ja todellinen Itävallan oma “aurinkokuningas”, aikana kapellissa oli jo noin 100 muusikkoa, Kaarle VI:n (1711–40) aikana peräti 140. Draghi, Ziani ja Fux loivat tyypillisen itävaltalaisen tyylin, wieniläisen barokin: ominaista sille on soolojen ja tutin vastakkaisuus ja sooloissa laulullis-koloratuurimainen karakteri.

Antonio Bertali (1605–1669) syntyi Veronassa ja toimi Wienissä (1624–), jossa hän pääsi 1649 hovikapellimestariksi. Bertali toi pohjoisitalialaisen tyylin (Cavalli, Cesti) Wieniin. Hän sävelsi isot määrät kirkkomusiikkia, mm. 33 messua, 8 requiemiä, vespereitä, magnificateja, Te Deumeja, yli 200 psalmia, motettia, antifonia jne.

Johann Heinrich Schmelzer (1623–80) syntyi ala-Itävallassa, toimi Wienissä (1635/6–), pääsi hovin soitinmusiikin johtajaksi (1658–), balettisäveltäjäksi (1665–) ja varakapellimestariksi (1671–) ja Leopold I aateloi hänet ansioistaan 1673. Schmelzer oli johtava itävaltalaissäveltäjä ennen Biberiä ja ensimmäinen hovin ei-italialinen kapellimestari. Hän sävelsi 11 messua, mm. Missa nuptialis (“Häämessu”), jossa hän jatkaa venetsialaista tyyli: siinä on 6-ääninen laulukuoro, neljä pasuunaa, soolo- ja kuoro-osuuksien vaihteluita. Suurin osa kirkkomusiikista in kadonnut (lähes 200 teosta).

Johann Kaspar Kerll (1627–1693) oli Carissimin oppilas, joka toimi Münchenin hovin varakapellimestarina (1656–) ennen siirtymistään 1673 Wieniin, jossa hän hoiti hoviurkurin virkaa (1677–). Hän sävelsi 18 messua, mm. Missa cujus toni (“Messu missä tahansa moodissa”; 1687), jossa on vielä vanhaa tyyliä mukana. Missa à 3 cori (“Messu 3:lle kuorolle”; Wien, 1687) hyödyntää vokaalikuorojen lisäksi 13 soitinta ja lukuisasti kaikutehoja. Missa pro defunctis (“Kuolinmessu”; pain. München, 1689) on kirjoitettu viidelle solistille, viisiääniselle laulukuorolle ja gamboille. Kerllin merkitystä korostaa se, että Handel ja Bach käyttivät hänen teemojaan, Bach suorastaan parodioi Kerllin Missa Superban (“Ylpeä messu”) osaa omaan Sanctukseensa BWV 241.

Antonio Draghi (1635–1700) syntyi Riminissä ja vaikutti muusikkona Wienissä (1658–), jossa hänestä tuli hovin varakapellimestari (1668–). Venetsialainen 1600-luvun lopun tyyli näkyy musiikissa, joka käsittää mm. kaksi messua, Missa assumptionis (“Taivaasenastumis-messu”; 1684), jossa on kaksi sinkkiä/kornettoa ja neljä pasuunaa. Hänkin sävelsi Stabat materin.

Heinrich Ignaz Biber (1644–1704)

10647

Biber oli böömiläissyntyinen, Itävallan täysbarokin johtava säveltäjäviulisti, josta tuli Wienin-opintojen jälkeen 1670 Salzburgin arkkipiispan hoviviulisti ja 1684 hovikapellimestari, jossa virassa hän toimi loppuikänsä ja sävelsi myöhäisvuosinaan nimenomaan kirkkomusiikkia, joihin lukeutuu kahdeksan messua ja kaksi requiemiä, kaksi vesperiä, litania, Stabat mater ja pienempiä teoksia.

Missa Salisburgensis (1682) Salzburgin kristillisen yhteisön perustamisen 1100-vuotisjuhliin on eräs legendaarisimmista (kirkko)teoksista: sen partituuri on 82 x 57 cm, ja se on sävelletty 53:lle äänelle 7-kuoroisesti, joista kaksi on vokaalikuoroja (à 8), kaksi trumpetti- ja patarumpukuoroja (4 + 1) ja loput kolme ovat soitinkuoroja (6 viole, 2 oboeta, 4 huilua, 2 clarinoa, 2 cornettoa, 3 pasuunaa – eli sävellys edustaa monikuoroisuutta uljaimmillaan. Messun yhteyteen kuuluu yhtä suurenmoinen motetti Plaudite tympana (“Taputtakaa käsiä rumpujen kera”). Seuraavassa näytettä messun Kyrie-osan alusta: käsikirjoituksen ensimmäinen sivu ja nykyaikaisen partituurin ensisivu jaettuna kahtia sen valtavan koon takia.

Bi3

Bi1

Bi2

Requiem à 15 in Concerto (1690 jälk.) on myös merkkiteos, jossa jouset ja pasuunat kaksintavat lauluääniä colla parte, minkä lisäksi on koristeellisia viulusooloja. Teoksessa Missa S. Henrici (“Pyhän Henrikin messu”; 1696) on myös isot esiintyjävoimat: soittimina kaksi clarinoa (= korkeaa trumpettia), kolme trumpettia ja padat, kolme pasuunaa, kaksi viulua, kolme alttoviulua ja continuo. Biber sävelsi myös Stabat Materin kuorolle continuon kera.

Lithaniae de S. Josepho (“Pyhän Joosefin litania”; 1692–6): litaniat olivat liturgian ulkopuolista kirkkomusiikkia, jota käytettiin yksityisissä hartausharjoituksissa (pia exercitiae). Pyhän Joosefin veljeskunta oli Salzburgin merkittävin, ja jo 1621 paavi Gregorius XV oli määrännyt 19.3. päivän suojeluspyhimyksen viralliseksi juhlapäiväksi. Litania jakaantuu Biberillä seitsemään osaan, ja trumpetit sekä padat ovat mukana. Joosefin litanian tekstit vaihtelivat 1600-luvulta eteenpäin avuksihuutojen määrässä ennen kuin paavi Pius X vakiinnutti 1909 niiden määräksi 21. Biberillä teksti on noin puolet pidempi ja se eroaa keskivaiheilla ratkaisevasti myöhemmästä; tässä sen alkua ja loppua:

Kyrie, eleison. Christe, eleison./Herra armahda, Kristus armahda.
Kyrie, eleison. Christe, audi nos./Herra armahda, Kristus, kuule meitä.
Christe, exaudi nos./Kristus, kuule rukouksemme.

Pater de caelis, Deus,/Isä taivaan, Jumala,
Miserere nobis./armahda meitä.

Fili, Redemptor mundi, Deus,/Poika, maailman Vapahtaja, Jumala,
miserere nobis./armahda meitä.

Spiritus Sancte Deus,/Jumalan Pyhä Henki,
miserere nobis./armahda meitä.

Sancta Trinitas, unus Deus,/Pyhä Kolminaisuus, yksi Jumala,
miserere nobis./armahda meitä.

Sancta Maria, sponsa Sancti Joseph,/Pyhä Maria, Pyhän Joosefin morsio,
ora pro nobis./rukoile puolestamme.

Sancte Ioseph,/Pyhä Joosef,
sponse Mariae Virginis,/Neitsyt Marian sulho,
ora pro nobis/rukoile puolestamme.

Sancte Ioseph,/Pyhä Joosef,
pater et virgo/tahraton isä,
ora pro nobis./rukoile puolestamme.

Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,/Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin,
parce nobis, Domine./säästä meidät, Herra.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,/ Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin.
exaudi nobis, Domine./kuule rukouksemme, Herra.
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,/ Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin,
miserere nobis./armahda meitä.

800px-Salzburg_Cathedral_1 8768378

Salzburgin tuomiokirkko (1628) ulkoa ja sisältä.

Georg Muffat (1653–1704) syntyi Savoijissa Ranskassa ja opiskeli Lullyn tyylin Pariisissa (1663–69), kunnes hänet valittiin Salzburgin hoviurkuriksi (1678–) ja Passaun hovikapellimestariksi (1690–). Hänen kirkkomusiikkituotannostaan on säilynyt vain yksi messu, 24-ääninen Missa In labore requies (“Työssä levännet” -messu; 1682–90) kahdelle laulu- ja kolmelle soitinkuorolle.

Marc’ Antonio Ziani (1653–1715) oli kotoisin Venetsiasta ja hän työskenteli Mantovassa (1686–), kunnes muutti 1700 Wieniin varakapellimestariksi ja pääsi 1712 hovikapellimestari. Hän sävelsi 22 messua, 3 requiemiä ja 105 muuta kirkkoteosta.

Johann Joseph Fux (1660–1741) toimi Wienin hovikapellimestarina (1715–) ja oli ensisijaisesti kirkkomusiikkisäveltäjä, joka sävelsi sekä vanhaan tyyliin (stylus a cappella), kuten Missa di San Carlo eli Missa canonica Wienissä (“Pyhän Kaarlen messu eli Kaanonmessu”; 1716), että uuteen konserttityyliin (stylus mixtus), mm. Missa S. Trinitatis (“Pyhimmän Kolminaisuuden messu)” kaksoiskuorolle ja Te Deum (1706). Yhteensä hän kirjoitti noin 80 messua, kolme requiemiä, motetteja, psalmeja ym.

Antonio Caldara (1670–1736)

Antonio_Caldara

Caldara syntyi Venetsiassa, työskenteli Mantovassa (1699–) ja Roomassa (1709–), kunnes hänestä tuli Wienin hovin varakapellimestari (1716–). Hän sävelsi yli 100 messua, psalmeja, antifoneja, hymnejä, motetteja, Magnificatin, Salve ReginanTe Deumin jne. Caldaran merkitys oli keskeinen italialais-wieniläisen musiikkityylin luojana ja välittäjänä barokin sekä klassismin kesken, sillä myöhäistyyli taipuu jo viehkoon (“esi-mozartiaaniseen”) melodiikkaan.

Stabat Mater (“Seisoi äiti”) esitettiin paastoajan neljänä lauantaina. Caldaralla se on 12-osainen niin, että kuoro-osuudet luovat pilarit sooloille ja soolot edustavat uudempaa tyyliä kuin ankarat kuorot.

Messuja oli erilaisia: Missa solemnis suuriin juhliin, Missa mediocre pienempiin juhliin ja Missa da cappella adventtiin ja paastoaikaan.Caldara oli ennen kaikkea kantaattimessun luojia: siinä on soolo- ja yhtyeosuuksia kuoro-osien keskellä sekä myös itsenäisiä sooloaarioita ja -duettoja konsertoivien soittimien ja orkesteriritornellojen kera. Näin muodostui sarja erillisiä numeroita hieman oopperan tapaan, vaikka resitatiivi ei olekaan yhtä yleistä kuin oopperassa, kun taas napolilaisella aarialla on keskeinen rooli.

Missa Sanctificationis Sancti Joannis Nepomuceni (1726) on messu Johannes Nepomukilaisen kanonisoimisen juhlaan kaksoiskuorolle, ja se sisältää elegantteja duettoja. Missa Sanctorum Cosmae et Damiani (“Pyhän Cosmaksen ja Damianin messu”; n. 1730) – ovat pyhimyksiä marttyyriajalta – tarjoaa valtavan rikkauden ja taipuisuuden soolojen ja kuorojen vaihtelussa; messu edustaa keisarillista suuruutta parhaimmillaan. Missa Dolorosa (“Surumessu”; 1735) on Missa à 4 Voci con Violini: musiikkia palmu- ja pääsiäissunnuntain välissä olevana pitkäperjantaina järjestettyyn Neitsyt Marian seitsemän surun juhlaan. Seuraavassa “Surumessun” Gloria-osan jakautuminen eri jaksoihin tempon ja esiintyjien vaihtelun mukaan:

GLORIA

Allegro (kuoro)
Glória in excélsis Deo,/Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
et in terra pax homínibus/ja maassa rauha ihmisille,
bonæ voluntátis./joilla on hyvä tahto
(kaksi sooloääntä)
Laudámus te./Ylistämme sinua.
Benedícimus te./Siunaamme sinua.
Adorámus te./Palvomme sinua.
Glorificámus te./Kunnioitamme sinua.
(kuoro)
Grátias ágimus tibi/Kiitämme sinua
propter magnam/sinun suuren
glóriam tuam./kunniasi tähden.
Allegretto (alttosoolo)
Dómine Deus,/Herra Jumala,
Rex cæléstis,/taivaallinen Kuningas,
Deus Pater omnípotens./Jumala, kaikkivaltias isä.
Allegro (fagottisoolo ja kaksi sooloääntä)
Dómine Fili unigénite/Herra ainokainen Poika,
Jesu Christe./Jeesus Kristus.
Dómine Deus,/Herra Jumala,
Agnus Dei,/Jumalan Karitsa,
Fílius Patris./Isän Poika.
Adagio (kuoro)
Qui tollis peccáta mundi,/Joka pois otat maailman synnit,
miserére nobis./armahda meitä.
Andante (neljä sooloääntä)
Qui tollis peccáta mundi,/Joka pois otat maailman synnit,
súscipe deprecatiónem nostram./ota vastaan nöyrä rukouksemme.
Qui sedes ad déxteram Patris,/Joka istut Isän oikealla puolella,
(kuoro)
miserére nobis./armahda meitä.
Allegro (kaksi sooloääntä)
Quóniam tu solus Sanctus./Sillä sinä yksin olet Pyhä.
Tu solus Dóminus./Sinä yksin olet Herra.
Tu solus Altíssimus,/Sinä yksin olet Korkein,
Jesu Christe./Jeesus Kristus.
Allegro (kuoro)
Cum Sancto Spíritu,/ Pyhän Hengen kanssa
in glória Dei Patris./Isän Jumalan kunniassa.
Amen./Aamen.

Cald1Cald2Cald4

Jan Dismas Zelenka (1679–1745)

zelenka_jan_dismas

Zelenka oli böömiläissyntyinen Fuxin ja Lottin oppilas, koka toimi Dresdenissä (1710–15 ja 1719–). Hän ei kuitenkaan saanut 1729 kuolleen Heinichenin paikkaa hovikapellimestarin paikkaa, vaan se lankesi Hasselle, jonka varjossa Zelenka eli loppuikänsä tittelinään “säveltäjä”. Zelenka oli Bachin sekä Telemannin arvostama italialaisen tyylin edustaja, yleisesti ihailtu kontrapunktin mestari ja harmonian keksijä. Hän siirtyi myöhäistuotannossaan italialaisen oopperan seuraamana galantin tyylin alueelle, eikä se ole enää varsinaista barokkimusiikkia. Tyylinmuutos oli seurausta Dresdenin hoviin 1731 tulleen Hassen musiikista.

Dresdenissä valmistui 150 teosta, joista 74 on ajoitettu. Kuuluisat Lamentationes Jeremiae Prophetae (“Profeetta Jeremiaan Valitusvirret”, 1722) muodostavat kolme kahden lamentaation sarjaa resitatiiveja ja ariosoja. Pyhän viikon keskiviikon ja Kiirastorstain valituksissa ovat soittimina oboet ja viulut, Pitkäperjantaina ensin huilut ja sello, toisessa valituksessa viulu, oboe ja fagotti. Tässä Pitkäperjantain II valituksen teksti:

Zel.1Zel.2

Lamentatio III/2 (Jeremiaan valitusvirret 4: 1–6)

Aleph: Quomodo obscuratum/ Voi! Kadonnut on kullan loisto,
est aurum, mutatus est color optimus,/ himmennyt sen hohto!
dispersi sunt lapides sanctuarii/ Pyhät, kalliit kivet
in capite omnium platearum./on viskelty pitkin katuja.

Beth: Filii Sion inclyti, et amicti/Siionin rakkaat pojat olivat
auro primo:/ennen puhtaan kullan arvoisia.
Quomodo reputati sunt in/Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita,
vasa testea, opus manuum figuli?/kuin savenvalajan töitä!

Ghimel: Sed et lamiae/Sakaalitkin tarjoavat nisänsä,
nudaverunt mammam, lactaverunt catulos suos:/imettävät pentujaan
filia populi mei crudelis,/Mutta kansani tyttäret hylkäävät
quasi struthio in deserto./pienokaisensa kuin strutsi poikasensa.

Daleth: Adhaesit lingua lactentis/Imeväisen kieli kuivuu janosta,
ad palatum eius in siti:/tarttuu kitalakeen.
parvuli petierunt panem, et non/Lapset pyytävät leipää,
erat qui frangeret eis./kukaan ei anna.

He: Qui vescebantur voluptuose,/Jotka ennen söivät herkkuja
interierunt in viis/nääntyvät nyt kaduilla:
qui nutriebantur in croceis,/Jotka pukeutuivat purppuraan,
amplexati sunt stercora./tonkivat nyt tunkioita.

Vau: Et major effecta est/Sodoma hävitettiin hetkessä
iniquitas filiae populi mei peccato Sodomorum,/ihmiskäden koskematta
quae subversa est in momento,/Mutta suurempi kuin Sodoman
et non ceperunt in manus ea./synti on oman kansani rikos.

Jerusalem, Jerusalem, convertere/Jerusalem. Jerusalem, käänny
ad Dominum Deum tuum./Herran sinun Jumalasi puoleen.

Zelenka sävelsi 41 psalmia (enimmät 1725–30): psalmista 150 on olemassa tšekinkielinen versio, jossa cornot, jousten pizzicato-arpeggiot ja matalien jousten perkussiotehot kuvaavat psalmitekstin soittimia. Muita teoksia ovat Magnificat D (1725) ja C (n. 1727), Requiem D (1733) ja Requiem c (17??), jotka ylittävät myöhäisbarokin kuolinmessun rajat.

Loppuvaiheen laajat teokset (messut jopa yli 1,5 tuntia) eivät ehkä soineet koskaan, vaan olivat “autonomisia taideteoksia”. Messuja on 21, joista viisi viimeistä ovat parhaita (1736–). Missa Dei Patris (“Isän Jumalan messu”; 1740) käyttää vain kahta viulua oboeiden kera, kun taas altto ja basso sekä continuo ovat soittimistona ilman trumpetteja, patoja ja cornoja, joten musiikilla hillitty ilme ja se on kokonaiskonseptiltaan suuri (roimasti yli tunnin mittainen). Kyseessä on numeromessu, jossa konsertoivat kuorot, kuorofuugat, laajat sooloaariat ja solistiset ensemblet vuorottelevat; Zelenka yhdistää siinä yhdistää Kyrie II:n ja Sanctuksen sekä Glorian ja Agnus Dein musiikillisesti.

Myöhäiset messut, Missa votiva (“Omistusmessu”; 1739), Missa Dei Patris ja  Missa dei filii (“Jumalan pojan messu”; 1740/41) ovat teoksia, joissa galantin musiikin ja Dresdenin hovioopperasäveltäjä Hassen vaikutus on jo melkoinen. Musiikki pörrää messuissa riemullisesti Kyrie-, Gloria- ja Credo-osissa; lähinnä tekstiltään murehisissa jaksoissa, kuten “Et incarnatus est” (“Ja tuli lihaksi”), kuullaan sydäntä särkevää melodiikkaa.

PASSIO JA ORATORIO

Kristuksen kärsimyskertomus oli tuottanut jo keskiajalla kirkkonäytelmiä. Renessanssiaikana kehittyi moniääninen motettipassio, jonka perustaja oli frankoflaamilainen Antoine de Longueval (fl. 1503–22) passiollaan (1503–07). 1500-luvulla motettimaisia kuoropassioita sävelsivät mm. Rore (1557), Lasso (1575, 1585), Victoria (1585), Gallus (1587), Byrd (1605). Passion uusi tuleminen tapahtuu seuraavaksi vasta 1600-luvun lopulla katolisessa kirkkomusiikissa (ensimmäisiä A. Scarlatti).

Oratoriosta tuli oopperan korvike silloin kun teatterit olivat suljettuja. Käytössä olevat lajiotsakkeet sacro melodrammadramma sacrotragedia sacra eli kirkko-ooppera, -draama tai -tragedia, viittaavat oopperamaiseen konseptiin päin. Oratorioissa henkilöiden lukumäärä on yleensä 3–5 (SSATB), joten ne voivat muodostaa kuoron etenkin näytösten lopuissa. Secco-resitatiivi ja recitativo accompagnato tulivat myös käyttöön (noin 1700–). Uskonnollisten aiheiden ohelle tuli dramaattisia tai poeettisia tekstejä ja, vaikka käytettiin yhä raamatullisia tekstejä, painotus saattoi olla lyyrinen.

Käyttöön tuli myös oratorio erotico: naista kuvattiin viettelijänä, jolloin tekosyynä oli maallisen rakkauden paheellisuus, vaikka paljolti voitiin vain tarjota sama aihepiiri siten teatterin ulkopuolellakin esimerkiksi Batsheban, Potifarin vaimon, Delilan ja Susannan hahmoissa. Kansankielinen oratorio, oratorio volgare, oli suosiossa 1640–1700, ja vähitellen siihen sulautui latinankielinen oratorio.

Koska useimmat oopperasäveltäjät kirjoittivat myös oratorioita, niiden välinen ero umpeutui vähitellen: kuoro menetti merkitystään, soololaulu resitatiiveineen ja aarioineen korostui; kertojaa käytettiin, kunnes 1700-luvulla siitä ruvettiin luopumaan. Keskuksia olivat Rooma, Napoli, ylä-Italian kaupungit Firenze, Bologna ja Modena sekä Venetsia ja edelleen Wien.

MODENA

Modenassa tuotettiin 1670–80-luvuilla yli 100 oratoriota, sillä kaupunki oli täynnä vastauskonpuhdistusta ajavia instituutioita, jotka pyrkivät elvyttämään hengellisiä arvoja ja tarjosivat viihteen varjolla moraalisia opetuksia Raamatun sankareista ja pyhimyksistä: säveltäjiä olivat mm. Ferrari, Stradella, A. Scarlatti ja Pasquini. Valtaan liittyvät aiheet, kuten Mooses-oratoriot välittivät myös maallista viestiä “hyvästä hallinnosta”.

Benedetto Ferrari (1603/4–81) sävelsi oratorion Il Sansone (“Simson”; Modena, 1680), alaotsakkeeltaan Oratorio in due canti (“Kaksiosainen oratorio”). Teosta leimaa vahva dramaattinen karakterisointi viettelevän Delilan ja intohimossa riutuvan Simsonin hahmoissa; Intohimo (Senso) ja Järki (Ragione) ovat allegorisia henkilöitä.

Giovanni Bononcini (1670–1747) sävelsi oratorion La Maddalena a’ piedi di Cristo (“Magdaleena Kristuksen jalkain juuressa”, Lodovico Forni; 1690) Modenan herttu Francesco II d’Esten tilauksesta. Aihepiiri sopi hyvin vastareformaation tarkoituksiin: luopumiseen maallisista haluista ja houkutuksista ja suuntautumiseen pyhiin asioihin ja rukoukseen. Saman libreton tuli säveltämään kymmenisen vuotta myöhemmin Caldara.

ROOMA

Roomassa oratorio oli erittäin suosittu laji ja nautti kardinaalien sekä aatelissukujen tukea. Paavi Clemens X:n julistamaksi pyhäksi vuodeksi 1675 firenzeläisten Rooman-veljeskunta, jonka suojeluspyhimys oli Johannes Kastaja, tilasi peräti 14 oratoriota loppiaisen ja pääsiäisen väliseksi ajaksi. Näitä säveltäjiä olivat Antonio Masini (1639–78), Pietarin kirkon musiikinjohtaja, joka sävelsi kahdeksan oratoriota, Bernardo Pasquini, joka sävelsi kaksi oratoriota, sekä neljä säveltäjää, jotka kukin kirjoittivat yhden oratorion: Alessandro Melani (1639–1703), Giuseppe Antonio Bernabei (1649–1732); Giovanni Battista Mariani sekä Stradella.

Muita Roomassa oratorioita säveltäneitä ovat mm. Händel, Caldara ja Bencini.

Alessandro Stradella (1645–82)

Stradella kirjoitti kuusi oratoriota, joista muut on sävelletty Roomaan (1660–80), paitsi Susanna Modenaan. Hänen oratoriossaan on kaksi puoliskoa, joiden välissä kuultiin saarna; karaktereita on vain 4–5 ja dialogia vähemmän kuin oopperassa.

S. Giovanni Battista. Oratorio in due parti (“Johannes Kastaja”, Abbé Ansaldi; Rooma, 1675): Rooman-esityksessä soitti hieno orkesteri, johon kuului mm. Corelli. Oratorion concertino eli pieni sooloryhmä koostui kahdesta viulusta, violonesta, theorbista ja cembalosta, neliääninen concerto eli iso orkesteri viuluista, altoista, violonesta ja kontrabassoista sekä continuosta.

Susanna_and_the_Elders_(1610),_Artemisia_Gentileschi

Artemisia Gentileschi: Susanna e i vecchioni (“Susanna ja vanhukset”, 1610).

La Susanna

La Susanna, oratorio per music (Giovanni Battista Giardini; Modena, 1681) on säveltäjän pääteoksia, jossa musiikki liikkuu ketterästi resitatiivin, arioson ja aarian välimaastossa. Teos on uskomattoman sensuelli oratorioksi. Seuraavassa ensimmäisen osan päätösnumerot 23–27.

Stradella1 Stradella2Sus.1Sus.2Sus.3

DUETTO
TUOMARI I JA II
Susanna, älä pelkää.

TOINEN TUOMARI
Ei alhainen halu

ENSIMMÄINEN TUOMARI
eikä karkea ajatus

TUOMARIT I JA II
väijy rinnassamme;
ilon ja mielihyvän vuoksi
luoksesi toi meidät nuolia kantava jousimies.

RESITATIIVI
SUSANNA
Näinkö Hilkiaksen tytärtä
te häpäisette?
Näinkö te loukkaatte
Joakimin vaimoa?
Virkamiehiä ilman kunniaa,
tuomareita vailla arvostelukykyä,
paetkaa häpeämättömät! Oi Jumala!
Miksei jumalattomille päillenne
iskeydy koko taivaallinen sotajoukko?

DUETTO
TOINEN TUOMARI
Älä ole vastahakoinen, älä,
palvottu rakkaani

ENSIMMÄINEN TUOMARI
Lohduta oi armelias
lävistettyä sydäntäni.

TOINEN TUOMARI
Rakkauden palkintoa
halajaa sydämeni.

ENSIMMÄINEN TUOMARI
Rauha ja rakkaus
käskevät sydäntäni.

RESITATIIVI
ENSIMMÄINEN TUOMARI
Täällä kukaan ei meitä näe.

SUSANNA
Olettepa hulluja,
kun taivaallisilta katseilta
luulette voivanne kätkeytyä.

TOINEN TUOMARI
Jo uskolliset palvelustyttösi
ovat sulkeneet puutarhan kaikki portit.

SUSANNA
Mutta ovat auki ne [portit],
jotka johtavat ikuiseen kuolemaan.

ENSIMMÄINEN TUOMARI
Antaudu, oi kaunokainen, rakkaudelle tai valmistaudu
kohtaamaan vihamme ja mitä peljästyttävimpiä kärsimyksiä.

SUSANNA
Jumala tietää kyllä, miten torjua lurjusten aseet.

TOINEN TUOMARI
Syytökset, valheet ja petokset tulevat varjostamaan
elämääsi ja kunniaasi.

SUSANNA
Turhia uhkauksia! Heikkoa viattomuutta
auttaa Taivas, ja tähdet ovat kilpenä.
Mutta kyllin olen teitä kärsinyt: haloo!

KERTOJA
“Palvelijat”, hän tahtoi huutaa, mutta ennakoiden
hänen aiettaan lurjukset
kiiruhtivat vakuuttamaan, että hän oli rikkonut
vannotun uskollisuuden pyhän siteen.
Ja sellainen uskottavuus ja voima
oli valkohapsisten mustalla syytöksellä,
että pimeään vankilaan
teljettiin viaton syyllisen tavoin.

VIISIÄÄNINEN KUORO
Aina on aiheuttanut kuoleman epäpuhdas rakkaus.
Mutta kun rintaan
vanhan miehen se juurtuu,
tappava liekki on myrkkyä
ja ruttoa sydämelle;
niinpä taistellen rinnan jään kanssa
tuo tukahdutettu roihu
purkautuu salamoina
ja räjähtelee lakkaamatta.

Bernardo Pasquini (1637–1710) oli roomalaisen vokaalimusiikin merkkimiehiä, jolta tunnetaan lähes 20 oratoriota, joista tosin osa on kadonnut. Näitä ovat mm. Sant Alessio (“Pyhä Aleksis”; 1676/86), I fatti di Mosè nel deserto (“Mooseksen teot erämaassa”; 1687) ja La sete di Christo (“Kristuksen jano”; 1689).

NAPOLI

Napolissa luotiin 1700-luvun alkuun mennessä yli 60 italialaista oratoriota, ja kaupunki on siten Rooman ja Wienin jälkeen lajin tärkein keskuspaikka: säveltäjiä mm. Caresana, Ziani, A. Scarlatti, Giuseppe Conti, Porpora, Leo.

Giuseppe Cavallon (k. 1684) Il Giudizio Universale (“Viimeinen tuomio”; Napoli, 1681) on nerokas teos täynnä dramatiikkaa ja kärjistyksiä. Siinä hyvät ja pahat asetetaan vastakkain kunnolla: henkilöinä on kaksi enkeliä ja kaksi kuolevaista, kaksi siunattua ja kaksi kirottua sielua, Kristus ja Mikael. Oratorion aariat ovat virtuoosisia, tehot järisyttäviä. Christoforo Caresana (n. 1640–1709) oli johtava napolilaisen oratoriotradition perustaja ennen Scarlattia; hän sävelsi neljä oratoriota (1676–84?).

 Alessandro Scarlatti 1660–1725

Isä-Scarlatti oli johtava oratoriosäveltäjä täysbarokissa: hän toimi sekä Roomassa että muualla (Napolissa, Modenassa, Venetsiassa, Firenzessä). Häneltä tunnetaan 38 oratoriota, kaksi passiota sekä lisäksi kirkkokantaatteja.

Passio Domini Nostri Jesu Christi secundum Joannem (“Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimys Johanneksen mukaan” = “Johannes-passio”; Napoli?, 1684) on ehkä ensimmäinen konsertoiva (=oratoriomainen) latinalainen passio, jossa testo (= kertoja) laulaa moninaiseen tyyliin (resitatiivia, ariosoa, kuvioita, kiihtynyttä tyyliä), Jeesus vakavasti ja aariamaisemmin, turba-kuoroja on, jouset ovat aktiivisia, ilmeitys on tehokasta ja kokonaisvaikutelma suurenmoinen.

Scarlattin tunnetuimpia oratorioita ovat vanhastaan olleet S. Teodosia (“Pyhä Theodosius”; Modena, 1685), La Giuditta (“Judith”; Napoli, 1693; Rooma/Firenze, 1700). Humanità e Lucifero (“Ihmiskunta ja Lucifer”; Rooma, 1704) on lähellä kantaattia keston kannalta (n. 50 min.), mutta kuitenkin oratorio dramatiikaltaan ja muodoiltaan (sinfonioita, säestettyjä resitatiiveja, orkesteriaarioita); Luciferusta säestää trumpetti ja sopraninonokkahuilu kaksintaa viulua, minkä lisäksi soolo ja tutti vuorottelevat.

Abramo il tuo sembiante. Cantata per la Notte di Natale (“Abraham, katseesi/ulkomuotosi. Kantaatti jouluyöksi”; Rooma, 1705) on myös kantaatin ja oratorion välimaastossa henkilöineen Daniel, Hesekiel, Jeremia, Iisak ja Abraham. Oratoriossa Il primo omicio overo Cain (“Ensimmäinen murha eli Kain”; Venetsia, 1707), Oratorio à 6 voci (“Oratorio kuudelle lauluäänelle”) henkilöitä ovat Kain, Aabel, Eeva, Aatami, Jumalan ääni ja Luciferin ääni; kyseessä on oikea hengellinen ooppera resitatiivi- ja aaria-vuorotteluineen ja loisteliaine lauluosuuksineen.

BOLOGNA

Bolognassa sävelletystä 216 oratoriosta, joihin libretot on olemassa, on säilynyt vain 25 teosta partituureina. Giacomo Antonio Perti (1661–1756) on pääedustaja 15 oratoriollaan (1679–1723).

FIRENZE

Firenzestä on vasta 1663 tietoja oratorion esityksestä, minkä jälkeen siellä on vuosittain esitetty noin 20–40 oratoriota. Scarlatti sävelsi sinne kaksi oratoriota (1705–06). Tärkein edustaja on Giovanni Carlo Maria Clari (1677–1754) neljällä oratoriollaan.

VENETSIA

Oopperan suosion vuoksi oratorio saapui kaupunkiin myöhään. Tärkeä sysäys oratorion suuntaan oli, kun Giovanni Legrenzi (1626–90) velvoitettiin (1671–) säveltämään musiikit Esercizi spiritualiin (“Hengellisiin harjoituksiin): hän kirjoitti viisi oratoriota vuosina 1671–75, mm. Il Cuor umano all’incanto. Oratorio à quattro voci con basso continuo (“Ihmissydän lumouksen vallassa”; 1673), joka on moraliteetti allegorisine henkilöineen Cuore (Sydän), Piacer (Nautinto), Mondo (Maailma), Angelo (Enkeli), Demonio ja Cristo.

Carlo Pallavicino (1640–88) sävelsi oratoriot Il trionfo dell’innocenza (“Viattomuuden riemuvoitto”) ja Maria Maddalena (1687) sekä Il trionfo della castità (“Siveyden/puhtauden riemuvoitto”, 1688), jotka olivat venetsialaisen oratorion perustajateoksia. Muita säveltäjiä olivat mm. Caldara, Ziani, A. Scarlatti, B. Marcello, Vivaldi ja Michelangelo Gasparini (n. 1670–n. 1732).

Ospedalet

Ospedalet tarvitsivat oratorioita: Francesco Gasparini sävelsi 1701–14 lähes joka vuosi yhden Ospedale della Pietà’lle. Venetsiassa oli neljä tyttöjen ja muidenkin orpokotia tai luostaria ta konservatoriota, joissa nämä saivat hyvän kasvatuksen, etenkin musiikkiaineissa, sillä niissä toimi iso orkesteri (30–60 soittajaa) ja tytöt olivat solisteja ja muodostivat myös kuoron. Yhteensä yli 100 oratoriota esitettiin ospedaleissa vuosina 1667–1740. Niissä toimivat säveltäjät opettajina ja musiikinjohtajina nimikkeillä maestro di coro, maestro di musica ja maestro di cappella. Venetsian neljä suurta ospedalia (ospedali grandi) olivat:

• Ospedale di San Lazzaro dei Mendicanti’ssa (Kerjäläisten Pyhän Lasaruksen hoitokoti”; 1224–) hoidettiin lepratautisia. Sen tärkeimpiä kuoronjohtajaopettajia olivat Giovanni Legrenzi (1683), Johann Adolf Hasse (1727), Antonio Lotti (1701), Baldassare Galuppi (1752–97).

• Ospedale della Pietà’ssa (“Myötätunnon hoitokoti”; 1335–) hoidettiin hylättyjä lapsia. Sen kuuluisimpia musiikinjohtajia ja säveltäjiä olivat Johann Rosenmüller (1658–77), Francesco Gasparini (1701–13), Antonio Vivaldi (1703–38), Giovanni Porta (1726–37), Nicola Porpora ( 1742–44), Gaetano Latilla (1754–66) ja Giuseppe Sarti (1766–67).

Osp.della pietanew-capella
Ospedale della Pietàn kirkko ja uusi kappeli Vivaldin aikaan.

• Ospedale degl’Incurabili (“Parantumattomien hoitokoti”; 1496–) vastaanotti kuppatautisia, orpoja ja entisiä prostituoituja. Tärkeimpiä opettajia olivat Carlo Francesco Pollarolo (1696–1722), Johann Adolf Hasse (1727–71 – lukuisten poissaolojen kera) ja Antonio Lotti (1722–40).

• Ospedale di Santa Maria dei Derelitti (“Hylättyjen Santa Maria -hoitokoti”; 1527–) otti vastaan kodittomia lapsia. Tärkeimpiä opettajia olivat Giovanni Bassano (1612–17), Giovanni rOvetta (1635–47), Giovanni Legrenzi (1672–), Antonio Pollarolo (1712–16, 1733–43), Nicola Porpora (1742–44), Tommaso Traetta (1766–79), Antonio Sacchini (1768–72), Pasquale Anfossi (1773–77) ja Domenico Cimarosa (1781–82).

WIEN

Wien oli oratorion tärkein keskus Rooman ohella. Wienin hovissa esitettiin noin 350 oratoriota (ja 1050 oopperaa) vuosina 1660–1740. Keisari Leopold I (1604–1705) sävelsi neljä sepolchroa. Sepolcro-oratorio (“hautaoratorio”) oli eräs oratorion alalaji, jota esitettiin pitkäperjantaisin ja joka sai nimensä sen esityspaikan mukaan. Esityksissä oli myös näyttämöllisyyttä esityksissä. Laji oli usein vain yksiosainen erotukseksi kaksiosaisesta oratoriosta/passiosta. Säveltäjiä olivat mm. Bertali, Draghi, Schmelzer, G. Bononcini, M. A. Ziani, Fux, F. Gasparini, Conti, Lotti, Caldara, Hasse ja Porpora.

Antonio Bertali (1605–69) sävelsi mm. oratoriot Maria Maddalena (1663), La strage degl’innocenti (“Viattomien lasten verilöyly”; 1665), jotka ovat suurteoksia. Antonio Draghi (n. 1635–1700) teki yli 40 oratoriota Wieniin, joista suurin osa on sepolcro-lajissa: mm. Il terremoto (“Maanjäristys”), jossa on viisiääninen jousiyhtye, Il crocifisso per gratia (“Ristiinnaulitseminen armon vuoksi”; 1692) ja Il libro con sette sigilli scritto dentro e fuori (“Seitsemän sinetin kirja kirjoitettu sisälle ja ulkopuolelle”; 1694).

Johann Joseph Fux (n. 1660–1741)

Fux sävelsi 12 oratoriota, joista 10 on säilynyt kokonaisena. Hän käytti kolmea eri oratoriolajia :

1) raamatullinen draama eli varsinainen oratorio henkilöineen;
2) allegoris-moralisoiva opetusoratorio, jossa joko ei ole oikeita henkilöitä tai vähintäänkin osa hahmoista on allegorisia (Rakkaus,       Totuus jne.);
3) passio-oratorio, joka on oopperamainen, resitatiiveja ja aarioita sisältävä pääsiäisaiheinen oratorio, jossa on runoilijan tekemä libretto eli runsaasti uutta hengellistä runoutta.

La fede sacrilega nella morte del Precursor S Giovanni Battista (“Edelläkävijä Johannes Kastajan kuolemassa häväisty usko;” 1714) on oikea suuri oratorio, jossa on vaikuttavia kuoroja; se kuvaa pääosin Herodeksen moraalista ongelmaa Johanneksen suhteen. La Deposizione dalla Croce di Gesù Cristo Salvator Nostro (“Meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ristiltäotto”; 1728) on pääsiäisoratorio/sepolcro, jossa on hieman näyttämöllisyyttä, resitatiiveja, aarioita ja kuoroja; henkilöitä ovat Maria, Maria Magdaleena, apostoli Johannes, Josef Arimatialainen, Nikodemus, sekä Syntisten kuoro.

Antonio Caldara (1670–1736)

Caldara sävelsi noin 40 oratoriota, joilla hän on lajin tuotteliaimpia edustajia myöhäisbarokissa ja ylipäätään myöhäisbarokin keskeisiä säveltäjiä. Hän teki niitä Venetsiaan (1697–1700), Mantovaan (1700–07), Roomaan (1709–16) ja Wieniin suurimman osan eli 25 oratoriota (mm. Zenon teksteihin).

Magdaleena Kristuksen jalkain juuressa

Conversion_of_mary_magdalene,paolo_veronese,about_1547,oil_on_canvas,_111.5_x_16_chansol21
Paolo Veronese: La conversione di Maria Magdalena (Maria Magdaleenan kääntymys, 1547).

Maddalena ai piedi di Cristo (“Magdaleena Kristuksen jalkain juuressa”, Lodovico Forni; noin 1700) on Venetsian ajan viimeisiä töitä. Se on tehokas kirkko-ooppera, jossa henkilöt (Magdaleena, Martta, Maallinen rakkaus, Taivaallinen rakkaus, Fariseus, Kristus) laulavat lähinnä ABA-aarioita, joskin osa niistä on pieniä aarioita continuon säestyksellä (intiimit tilanteet), osa isoja, ritornelloaarioita viisiääniselle jousistolle, jolloin saavutetaan teatterillinen tehokkuus. Oratorio sisältää sekä kaunista että kiihkeää musiikkia. Seuraavassa ensimmäisen osan päätöksestä Magdaleenan resitatiivi ja aaria, joissa hän tekee valintansa:

MADDALENA. Recitativo

Martha, ho risolto/Martta, olen päättänyt
in serio della grazia di Dio/povessani Jumalan armon
lo sprone io sento,/rohkaisun tunnen.
men’ vado ai piè di Cristo,/menen Kristuksen jalkojen juureen,
ivi farò del Paradiso acquisto./jossa saavutan Paratiisin.

Aria
Voglio piangere/Tahdon itkeä
Sin che frangere/kunnes rikkoa
Possa il nodo che mi lega./voin kahleen joka minua sitoo.
Sempre il cielo/Aina taivas
Apparve amico/on näyttäytynyt ystävällisenä
A’ desiri, a’ sospiri/kaipuille ja huokailuille
D’un alma che prega./sielun joka rukoilee.

Mad1 Mad1b  Mad2 Mad3

Gioaz (“Jooas”; 1726), Il Battista (“Kastaja”; 1727) ja Gerusalemme convertata (“Kääntymyksen tehnyt Jerusalem”; 1733) on sävelletty Zenon librettoihin. La Passione di Gesù Cristo Signor Nostro (“Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimys”; 1730) Metastasion librettoon keskittyy henkilöihin Magdaleena, Johannes, Pietari ja Joosef Arimatialainen. Musiikki on yhdistelmä fugaalista tyyliä ja galanttia; mukana on sooloaarioita ja painavia kuoronumeroita, joiden läsnäolo erottaa teoksen vakavasta oopperasta.

KIRKKOMUSIIKKI RANSKASSA: MOTETTI JA ORATORIO 1600-LUVULLA

Ranskassa oli 1600-luvulla protestanttien ja katolisten välisiä yhteenottoja: edelliset lauloivat psalmeja kansankielellä, jälkimmäiset ranskalaisia kirkkolauluja liturgian ulkopuolella. Virallisessa kirkkomusiikissa oli kaksi suuntausta: 1) vastauskonpuhdistuksen hengessä askeettinen ja homofonis-syllabinen messutyyli; 2) loistelias konserttotyyli kaksoiskuoroineen Te Deumissa ja moteteissa, jotka olivat isojen katedraalien ja kuninkaan tai aatelisten edustuksellista musiikkia.

Ranskalaisen kirkkomusiikin uusi tyyli perustui kahden erikokoisen kuoron vastakkaisuuteen: “Iso kuoro (grand choeur), joka on à 5, lauletaan aina monilla äänillä. Pieni kuoro (petit choeur) on sävelletty vain sooloäänille.” (1646) Soolosoittimia oltiin nahkeita käyttämään, ja Pariisin Notre Damessa Campra sai luvan käyttää viuluja vasta vuosisadan lopussa. Samoin continuon käyttö yleistyi vitkaan: vasta 1652 ilmestyi ensimmäinen ranskalaisen säveltäjän julkaisu, jossa continuo on mukana, Henri Dumont’n Cantica sacra. Messu oli laji, jossa läpi 1600-luvun vallitsi stile antico -polyfonia ja a cappella -laulu. Edistykselliset piirteet näkyivät moteteissa, psalmiparafraaseissa, hymneissä ja kirkko-oodeissa.

Eustache Du Carroy (1549–1609) toimi kuninkaallisen kapellin varajohtajana ja sävelsi sekä frankoflaamisen tradition mukaan että käytti kaksoiskuoroja moteteissaan. Häneltä on olemassa Missa pro defunctis à 5 (“Kuolleiden messu” eli Requiem; 1606, pain. 1636). Kaksi kokoelmaa Preces ecclesiasticae (“Kirkkorukouksia”) sisältää 50 motettia ja psalmia 4–7 äänelle.

Nicolas Formé (1567–1638) oli kuninkaallisen kapellin varajohtaja ja käytti ensimmäisenä kaksoiskuoroa ja teki konsertoivia motetteja venetsialaiseen tyyliin. Jean Veillot (k. 1662) oli puolestaan ensimmäinen, joka lisäsi sinfonioita kahden kuoron motetteihin; hän sävelsi 1660 Te Deumin Louis XIV:n häihin. Etienne Moulinié (n. 1600–1669 jälk.) työskenteli Louis XIII:n veljen, Orléansin Gastonin musiikinjohtajana; hän harrasti jo italialaisuuksia ja yhdisti continuon tukemia sooloääniä yhtyeeseen/kuoroon. Thomas Gobert (k. 1672) oli varhaisvaiheen edistyksellisin säveltäjä, joka vakiinnutti kaksoiskuoromotetin. Hän sävelsi kokoelman Paraphrase des Psaumes de David (“Mukaelmia Daavidin psalmeihin”, 1659) kahdelle äänelle ja continuolle.

Henri Dumont 1610–1684)

220px-Henri_Du_Mont

Dumont/Du Mont syntyi Liègen lähellä, ja hänen sukunimensä on ranskalainen käännös flaamilaisesta. Hän työskenteli Pariisissa urkurina (1640–), kuninkaan cembalo-opettajana (1662–), kuninkaallisen kapellin varajohtajana (1663–) ja lopulta kapellin säveltäjänä (1672–).

Hän oli ensimmäinen, joka painatti konsertoivia italialaisvaikutteisia motetteja ja on siten lajin isä: petits motets 2–3:lle lauluäänelle ja continuolle. Musica sacra (1652) sisältää 35 motettia, joista 11 on 4-äänisiä motetteja, jolloin neljä sooloääntä vuorottelee neliäänisen kuoron kanssa. Myöhemmin hän otti käyttöön basso continuon: Motets à deux voix avec la basse continue (1668). Dumontin motetit koostuvat lyhyistä, kontrastoivista jaksoista.

Sébastien de Brossardin sanakirjan (Dictionnaire de musique; 1701) mukaan:

“Motetti on useista osista koostuva musiikkiteos, jota on rikastettu kaikella sillä, mikä on erinomaista musiikissa. Se on kirjoitettu 1–8:lle ja vieläpä useammille lauluäänille tai solisteille, usein instrumenttien kera ja useimmiten vähintäänkin jatkuvan basson kera. … Nykyään käsite kattaa kaikki latinankieliseen tekstiin sävelletyt kappaleet riippumatta aiheista, jotka voivat olla pyhimysten ylistystä, ehtoollismusiikkia jne. Eräät säveltävät jopa kokonaisia psalmeja motetin muodossa.”

Dumont sävelsi myös jo eräänlaisen oratorion: Dialogus de anima (“Sielun keskusteluja”; 1668), jossa henkilöinä ovat Jumala, Syntinen ja Enkeli. Siinä on kolme kohtausta, joista jokaista edeltää sinfonia; lisäksi mukana on récit-osuuksia sekä pienen ja suuren kuoron vuorottelua – tässä Dumont on Carissimin jäljillä ja Charpentierin edeltäjä.

Dumont loi klassisen mallin myös grand motet -lajille, josta tuli grand siècle‘n (“suuren aikakauden”) eräs ilmenemismuoto, postuumisti ilmestyneessä kokoelmassa Grands motets pour la Chapelle Royale (1686). Suuri motetti on laajennettu kantaatti, jossa on resitatiiveja, polyfonisia ja homofonisia kuoroja (Soprano–Haute-contre–Tenor–Baryton–Bassus), duoja ja trioja, sinfonioita ja ritornelloja. Käytössä on viisiääninen orkesteri, joka tosin vastoin Lullyä (1 viulu, 3 alttoa, basso) koostui kahdesta viulu- ja altto-osasta sekä bassosta. Lajissa ei ole kuitenkaan vielä erillisiä osia vaan sektioita/jaksoja.

Brossardin mukaan:

“[Du Monten isojen motettien] esittämiseksi on tarpeen olla viisi sooloääntä, jotka muodostavat pienen kuoron ja sisältävät sopraanon, alton, kaksi tenoria ja basson; lisäksi [tarvitaan] samalla tavoin jakautunut suuri kuoro ja viisi soitinosuutta sisältäen viulu I:n ja II:n, haute-contren ja taillen [alttoja eli väliääniä], bassoviulun ja basso continuon. Siten tarvitaan melko suuri esittäjäjoukko … vaikkakin viisi sooloääntä, kaksi viulua, bassoviulu ja basso continuo riittävät.”

Magnificatissa käytössä on viisiääninen iso kuoro ja viisiääninen pieni kuoro, joka toimii myös solistivarastona, joten teoksessa voi hyödyntää kolmea eri vokaalista resurssia.

Du1Du2Du3

Jean-Baptiste Lully (1632–87) sävelsi sävelsi 26 motettia (1664–85), joista 11 on suuria motetteja ja loput pieniä motetteja Carissimin tyyliin kolmelle lauluäänelle ja continuolle (joissakin mukana myös viulu sekä ritornello). Louis XIV piti eritoten Lullyn sankarillisista suurista moteteista Miserere (1664), joka on lajin perustajateoksia, Te Deum (1677), De profundis (1683) ja Dies irae (1683), joka on sävelletty kuningatar Marie-Thérésen hautajaisiin. Seuraavassa Requiem-tekstistä usein irrotetun kolmannen numeron eli Dies irae -sekvenssin Tuba mirun -alaosan säkeistöjen 2–3 tekstit ja partituurin alut:

2. Tuba mirum

Tuba mirum spargens sonum
Per sepulcra regionum,
Coget omnes ante thronum.

Pasuuna, joka kaiuttaa ihmeellisen soiton
kautta koko maailman hautojen,
kokoaa kaikki valtaistuimen eteen.

Mors stupebit, et natura,
Cum resurget creatura,
Judicanti responsura.

Kuolema ja luonto hämmästyvät,
kun luomakunta nousee ja joutuu
tekemään tiliä tuomarin eteen.

Lu1Lu2Lu3

Marc-Antoine Charpentier (1643–1704)

437px-MarcAntoineCharpentier

Charpentier ei päässyt koskaan hovin virkaan (Lully esti ja italialaisopiskelu oli tiellä), mutta hän toimi Pariisin jesuiittakirkon musiikinjohtajana (1684–) ja Sainte Chapellin kapellimestarina (1698–). Kuningas tosin tuki häntä ja valitsi Charpentierin veljenpoikiensa opettajaksi ja vanhimman poikansa kapellimestariksi sekä arvosti tämän taitoja.

Charpentier on tuotteliain 1600–1700-luvun ranskalaisista motettisäveltäjistä, sillä kaikkiaan hän kirjoitti lähes 400 motettia: 83 psalmia, 48 elevaatio-motettia (ehtoolliselle), 31 tenebrae-lektiota (Piinaviikon lukuja Valitusvirsistä), 42 antifonia, 10 magnificatia, litanioita, Te Deumeja, sekvenssejä, hymnejä sekä pyhimys- ja juhlamotetteja. Koko kirkkotuotannon määrä on 439 teosta.

Yli 80 suurta motettia jakaantuvat 1) Marian- ja muiden pyhimysten hymneihin, 2) psalmeihin, 3) lektioihin ja piinaviikon responsorioihin. Moteteissa on laajoja toisiaan seuraavia sektioita, jotka rakentuvat mallille: avauspreludi–soolo-ensemble–kuoro. Enimmät suurista moteteista on kirjoitettu neljälle lauluäänelle ja neljälle soittimelle; esitysvoimat jakautuvat joskus kahtia kahdeksi kuoroksi ja orkesteriksi. Psalmit hän sävelsi sekä kolmen solistin trioina että suurina motetteina. Charpentier sävelsi mm. tekstin De profundis (“Syvyydestä huudan”) seitsemän kertaa, Laudate Dominum (“Ylistäkää Herraa”) kuusi kertaa. Elevaatio- ja ehtoollismotetit on tehty pienille esittäjävoimille (1–3 solistia ja soitintrio).

Les leçons de ténèbres (“Piinaviikon synkät lektiot/luvut”) eli lamentaatiot ovat kiirastorstain, pitkäperjantain ja pääsiäislauantain aamutuntien palveluksia (matutinan kolmesta nokturnista ensimmäisessä luettiin), vaikkakin niitä ruvettiin käytännön syistä pitämään edellisinä iltapäivinä. Tekstit ovat Jeremiaan Valitusvirsistä, joita on viisi lukua. Neuf leçons de ténèbres (“Yhdeksän synkkää lukua”; 1680) on ainoa täydellinen sykli; Troisième Leçon de Ténèbres du Vendredi saint (“Pitkäperjantain kolmas synkkä luku”; H 93, 1673) sisältää osuvaa kromatiikkaa.

Litanies de la Vierge (“Maria-litaniat”) -laji käsittää yhdeksän sävelitystä. Litanies de la Vierge à 6 voix et 2 dessus de violes (H. 83; 1683–4) niistä on laajin ja huomattavin. Magnificateista neljä on sävelletty pienille voimille, mutta viisi täydelle kuorolle ja yksi kahdeksalle lauluäänelle ja kahdeksalle soittimelle (H. 74; 1681–2): kaksoiskuoro kehystää ja on teoksen ytimessä luoden symmetrisen rakenteen.

Te Deum

Te Deum tilattiin jokaisen sotilaallisen voiton ja kuninkaallisen perhetapahtuman kunniaksi. Charpentierin kuudesta Te Deumista neljä on säilynyt: kuuluisin niistä on 1692 (?) sävelletty (H. 146), josta tuli Eurovisio-tunnusmelodia, ja on ainoa trumpettien ja patojen kera. Se koostuu 10:stä osasta:
1) Preludi,
2) bassosoolo kahden viulun ja b.c.:n kera “Te Deum laudamus: te Dominum confitemur.” (Sinua Jumala ylistämme: sinut Herraksi tunnustamme.”; ks. alla nuotti)
3) solisteja kuoron kera “Te aeternum Patrem”
4) kontratenori, tenori ja basso b.c.:n kera “Te per orbem terrarum”
5) kuoro ja solisteja “Te devicto mortis aculeo”
6) sopraano kahden huilun ja b.c.:n kera “Te ergo quaesumus”
7) solistit ja kuoro “Aeterna fac cum sanctis tuis”
8) sopraano ja basso kahden viulun ja b.c.:n kera “Diginare Dominae”
9) kaksi sopraanoa ja basso kahden huilun ja b.c.:n kera “Fiat misercordia tua Domine”
10) solistit ja kuoro “In te Domine speravi”.

Seuraavassa kuuluisa alkusoitto nykypartituurina ja säveltäjän käsikirjoitusversiona sekä bassosoolon alkua:

Ch3Ch4

Charp1Ch2

Kahdessatoissa messussaan Charpentier päinvastoin kuin aikalaiset käytti samaa musiikkikieltä kuin moteteissa, mm. Messe à 8 voix et 8 violons et flûtes (H. 3; 1670–1). Urkunumeroita on usein laulunumeroiden välissä, minkä lisäksi on olemassa myös erityinen, keskeneräiseksi jäänyt urkumessu Messe pour plusieurs instruments au lie des orgues (H. 513, 1674–6), jossa urku- ja soitinosuudet vuorottelevat gregoriaanisen yksiäänisen laulun kanssa. Messe de Minuit à 4 voix, flûtes et violons pour Noël (H. 9; 1694?) on sävelletty joululauluihin.

Ranskalainen oratorio

Charpentierin oratorio on harvinainen tapaus maassa, jossa ei ollut tarvetta dramaattisen ja uskonnollisen yhdistämiseen; se oli seurausta opiskelusta Carissimin johdolla. Hänen latinalaiset oratorionsa jäivät poikkeuksiksi eivätkä onnistuneet juurruttamaan lajia maahan; vasta Montéclairin Jephté (1732) toi raamatullisen oopperan Ranskaan.

Brossardin määritelmä oratoriosta:

“Oratorio on eräänlainen hengellinen ooppera, dialogien, soolojen, duettojen, triojen, ritornellien, suurten kuorojen jne. yhdistelmä, jonka aihe on joko kirjoituksista tai pyhimyksen elämästä. Tai sitten se on allegoria jostain uskon mysteeristä tai moraalikysymyksestä. Sen musiikin täytyy olla rikastettu taiteen kaikkein hienosyisimmillä ja oppineimmilla tekniikoilla. Teksti on lähes aina latinaa ja useimmiten otettu Raamatusta.        Monissa niistä on italialainen teksti, ja sellaisia teoksia voi kirjoittaa myös ranskaksi. Roomassa ei ole mitään tällaista oratoriolajia tavallisempaa, etenkään paaston aikana.”

Oratorio sanana tuli tavallisimmin käyttöön vasta 1700-luvulla: ei Carissimi eikä Charpentier käyttäneet sitä, vaan nimityksiä olivat motettodialogo tai historia, Ranskassa motetdialogushistoria tai canticum. Ennen Charpentieria lajia sävelsivät Guillaume Bouzignac, joka teki etelä-Ranskassa histoires sacrées (“kirkkokertomuksia”) sekä Du Mont (dialogus).

Charpentier teki oratorioita lyhyistä dialogeista, joissa on kaksi solistia ja continuo, aina suuriin kuoro–orkesteri-teoksiin saakka. Hän sävelsi ne enimmäkseen noin 1675–86 eikä jesuiitta-aikana (1688–98) enää juurikaan, sillä nämä eivät suosineet moista lajia. Charpentier ovitti italialaisuuden ranskalaiseen resitatiiviin, tanssirytmisiin air’eihin sekä kuvaileviin sinfonioihin – oratoriot ovat italialaisen mallin sekä ranskalaisen suuren motetin ja lullyläisen oopperan yhdistelmiä. Charpentierin 35 oratoriota jakaantuvat kolmeeeen alalajiin: historiacanticum ja dialogus; lisäksi hänellä on viisi sekalaista “oratoriota”.

Historia-nimikkeellä on 16 sävellystä, tekstit Vanhasta Testamentista (Juudit, Esther, Aabraham, Saul ja Joonatan, Joosua, Salomon). Ne ovat laajoja, jopa kaksikuoroisia teoksia. Judith sive Bethulia liberata (“Juudit eli Vapautettu Bethulia”; H. 391, 1674–76) on 1200 tahtia pitkä ja sisältää pääosin resitatiivista kertomista, minkä lisäksi siinä on sooloja, trioja ja kuoroja. Le Reniement de Saint Pierre (“Pietarin kieltäminen”; H. 424, 16?? ) viidelle lauluäänelle ja continuolle on lähellä Schützin passioita.

Canticum-lajinimellä on kahdeksan sävellystä. Ne on tehty pienemmille voimille: usein on kolme solistia ja ja kaksi diskanttisoitinta; luonteeltaan ne ovat meditatiivis-lyyrisiä. Peräti kuusi niistä on jouluaiheisia, mm. In nativitatem D(omini) N(ostri) J(esu) C(hristi) Canticum (“Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän canticum/laulu; H 414; 1684), joka alkaa sinfonialla, sisältää viisi solistiroolia (Enkeli, Paimenia ja Historicus), viisiäänisen kuoron sekä kaksi diskanttisoitinta (viulua) ja continuon.

Pieni joulu”oratorio”

In nativitatem Domini canticum (H. 416; 1690?) on pidempi, kestää yli puoli tuntia ja käsittää yli 800 tahtia, joten sitä kutsuttiin aikanaan “kirkko-oopperaksi”, sillä se vaatii solisteja, neliäänisen kuoron, huiluja, jousiorkesterin, continuon ja urut. Seuraavassa joulu-canticumin H 414 avaus-preludi ja sen jälkeisiä numeroita:

f181.highresf182.highresf183.highres

Teksti on mukailtua Luukaksen evankeliumia:

In Nativitatem D(omini) N(ostri) J(esu) C(hriste), H.414

Praeludium

Récit de l’historien (Kertojan luku)
Frigidae noctis umbra/Kylmä yön varjo
totum orbem tegebat,/kaiken maan peitti,
et immersi iacebant/ja vaipuneina makasivat
omnes in somno profundo./kaikki syvään uneen.

Pastores autem Judeae/Mutta paimenet Juudean
vigilabant super gregem suum./vartioivat lammaslaumojaan.
Et ecce Angelus Domini stetit juxta eos,/Ja katso Herran Enkeli seisoi heidän edessään
et claritas Dei circumfulsit eos./ja Jumalkan kirkkaus ympäröi heitä.
Timuerunt autem pastores timore magno;/Silloin paimenet pejästyivät suuresti
et dixit illis Angelus:/jolloin Enkeli sanoi heille:

Angelus (Enkeli)
Nolite timere, pastores./Älkää peljätkö paimenet.
Ecce enim annuntio vobis/sillä katso, ilmoitan teille
gaudium magnum quod erit omni populo:/suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
quia natus est hodie Salvator vester/teille on tänään syntynyt Vapahtaja
in civitate David;/Daavidin kaupungissa;
et hoc erit vobis signum:/ja tämä on teille merkkinä:
invenietis infantem pannis involutum/te löydätte lapsen kapaloituna
et reclinatum in praesepio./ja seimessä makaamassa.
Ite, pastores, et adorate illum./Menkää paimenet palvomaan häntä.

Le choeur des Bergers /Paimenten kuoro)
Surgamus, festinemus,/Nouskaamme, kiirehtikäämme,
eamus usque Bethleem./menkäämme Beetlehemiin.
properemus, festinemus./rientäkäämme, kiirehtikääme.
Ibi videbimus puerum(Siellä näemme pojan
qui natus est nobis./joka on syntynyt meille.
Surgamus, festinemus,/Nouskaamme, kiirehtikäämme,
eamus usque Bethleem./ menkäämme Beetlehemiin.
Ibi laudabimus et adorabimus Deum/Siellä ylistämme ja palvomme Jumalaa,
sub forma peccatoris velatum/joka on syntisen olemukseen verhottuna.
Quid moramur, quid cunctamur,/Miksi viivytellä, miksi empiä,
O pastores inertes?/oi saamattomat paimenet?
Surgamus, properemus,/Nouskaammem, rientäkäämme,
eamus usque Bethleem./menkäämme Beetlehemiin.

Dialogus-teoksia on kuusi. Ne keskittyvät dialogiin taivaan ja maan välillä, mm. teoksessa Canticum in honorem Beatae Virginis Mariae inter homines et angelos (“Laulu Siunatun Neitsyt Marian kunniaksi ihmisten ja enkeleiden kesken”; H. 400; 1680) kolme ihmistä tekee kysymyksiä kahdelle enkelille. Vastaavia teoksia ovat In circumcisione Domini, Dialogus inter angelum et pastores (“Herramme ympärileikkauksen päivänä. Keskustelu enkelin ja paimenien kesken”; H. 406, 1683), Dialogus inter Christum et homines (“Dialogi Kristuksen ja ihmisten kesken”; H. 417; 1692?), joka käydään viimeisellä ehtoollisella.

Lisäksi Charpentoerilla on kaksi samannimistä pastoraalia: Pastorale sur la naissance de Nostre Seigneur Jésus Christ (“Paimennäytelmä Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymästä;” H. 482, 483, 1684), jotka ovat lähellä kirkko-oopperaa.

Vain kolme muuta ranskalaista oratoriota valmistui ennen 1730: Jacques-François Lochon‘n (s. n. 1665) Oratorio de Nativitate Christi (1701), Clérambault‘n L’histoire de la femme adultère (“Avionrikkojanaisen kertomus”) ja musiikinteoreetikko Sébastien de Brossard‘n (1655–1730) Oratorio sopra l’immaculata conceptione della B. Vergine (“Oratorio Siunatun Neitsyeen tahrattomasta sikiämisestä”).

Michel-Richard Delalande/de Lalande (1657–1726)

La1

Pariisilaissyntyinen Delalande aloitti 9-vuotiaana kuoropoikana, opiskeli François Chaperonin (k. 1698) johdolla ja työskenteli Ste-Chapellessa (1679–). Hänet nimitettiin 1683 kuninkaallisen kapellin varakapellimestariksi, ja ajan myötä hänestä tuli Aurinkokuninkaan tärkein muusikko ja hovin musiikin ykkösmies: 1689 hän pääsi kamarimusiikin johtajaksi ja hoviopettajaksi, 1704 hänet aateloitiin ja 1709 seurasi korotus hovisäveltäjäksi. Koko titteli kuului kaikessa komeudessaan: “Sur Intendant de la Musique du Roy, Maître de Musique et Compositeur Ordinaire de la Chapelle et de la Chambre de Sa Majesté”.

Hän sävelsi 75 motettia, joissa hän on “Ranskan kirkkomusiikin luoja” ja “latinalainen Lully” ajan virallisissa suitsutuksissa, vaikka Charpentier tosiasiallisesti teki paljon enemmän kirkkomusiikkia kaikissa eri genreissä. Delalande loi alkuvuosina (1683–) kolmanneksen moteteistaan ja loput pääosin 1710. Suurissa moteteissa on 10–15 taitetta (kesto 20–30 min.), solisteja, yhtyeitä, pieniä ja suuria kuoroja instrumenttien kera continuosta viisiääniseen orkesteriin. Soolo-osuudet ovat lyhyitä ja obligato-soittimia käytetään tärkeissä kohdissa; kuorot ovat aiempaa pidempiä ja vaihtelevat homo- ja polyfonian välillä. Jos pienet kuorot ovat kolmiäänisiä, suuret kuorot 5–10-äänisiä. Snfonia avaa usein teoksen ja ritornelloja kuullaan välissä.

Te Deum (1684) oli eniten esitettyjä motetteja, joka kestää yli puoli tuntia; täyden kuoron osuudet ovat kokonaisuuden pilareita, sopraanosoolot keskeisiä. Super flumina Babilonis (“Baabelin virtoin vierillä”; 1687) psalmiin 137 sisältää neljä kuoro-osuutta, jotka kehystävät kokonaisuutta, ja sooloissa on madrigalisoivaa ekspressiivisyyttä. De profundis (“Syvyydestä minä huudan”; 1689) on ollut kautta aikain kiitelty motetti. Motetissa Confitebor tibi Domine (“Ylistän sinua Herra”, 1699) sisältää mahtavan “Gloria Patri” -vaiheen.

Dies iraen (1690/1711) säveltämisen syynä oli joko kruununprinssin tai Delalanden kahden tyttären kuolema: se on ehkä ensimmäinen Dies irae musiikinhistoriassa, jossa on kärjistävää dramaattisuutta. Teosta hallitsee symmetrinen suunnitelma 18:n nelisäkeisen säkeistön ryhmittelyssä. Gregoriaaninen kirkkolaulu on eräissä osissa kuoron ylä-äänissä, ja “Tuba mirum” -osassa baritonin soolo on jousten tremoloa vasten. Teoksessa on suuren ja pienen kuoron vaikuttavaa vastakkainasettelua. Motetti on barokin kirkkomusiikin kulmakiviä.

La2La3La4

Psalmimotetti Miserere mei

Miserere mei, Deus (“Armahda minua, Herra”; 1687/1700/n. 1720) psalmiin 50/51 on sävelletty Lullyn kuolinvuonna ja ehkä tämän muistolle. Aikalaiset olivat otettuja teoksesta, sen herkkyydestä ja herooisuudesta (1728):

“Millä ilmaisuvoimalla on siunattu useimpia sooloja! Ja kuka voi estää liikutusta, kun kuulee ‘Sacrifium Deo’ [Uhriksi Jumalalle] – ja ‘Amplius lava me’ [Pese minut puhtaaksi] -osat!”. “Voiko koskaan ilmaista katuvan sielun syvää tuskaa tartuttavammin kuin [Delalanden] Misereren ‘Sacrificium Deo’ [Uhri Herralle]? Kukaan muu ei ole vienyt melodian ja sen säestyksen taitoa korkeampaan täydellisyyteen kuin hän … hänen kuoronsa ovat säännönmukaisesti äärimmäisen taitavasti ajateltuja … kun ne lauletaan hyvin, vaikutus on ällistyttävä.”

La7la8La9

Psalmi 50/51

Miserere mei, Deus
Secundum magnam misericordiam tuam
Et secundum multitudinem miserationum tuarum
Dele iniquitatem meam
Amplius lava me ab iniquitate mea
Et a peccato meo munda me
Quoniam iniquitatem meam ego cognosco
Et peccatum meum contra me est semper

3 Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
4 Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
5 Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni.

Delalande sävelsi myös pieniä motetteja, joita laulettiin messun ehtoollisen aikana, sillä se oli suosittu laji 1700-luvun puoliväliin saakka, kuin kirkkokantaatti resitatiivien ja aarioiden kera ja  sikäli melko italialainen: mm. Miserere à voix seule (pain. 1730). Osa näistä kantaattimaisista pienistä moteteista oli suurten motettien sovituksia sopraanolle, continuolle ja urkuritornelloille.

Motetti, messu, requiem ja lamentaatio 1700-luvun alun Ranskassa

Motetti säilyi kuninkaallisen kapellin ehkä tärkeimpänä lajina Aurinkokuninkaan (k. 1715) ajan, kunnes Louis XV:n aikana sen käyttö väheni ja siirtyi 1725 perustetun konserttisarjan Concerts spirituels hoitoon: Mondonvillen motetteja esitettiin niissä eniten, Campran teoksia 1752 asti, Lalanden 1770 asti ja Gillesin motetteja 1771 asti; konsertit loppuivat 1790. Suuressa motetissa orkesterin koko lisääntyi ja oopperamaiset tehot valtasivat sijaa: laji maallistui ja sen esitys sai kirkkokonsertin luonteen.

Messuja isoille voimille kirjoitettiin yllättävän vähän Louis XIV aikana Charpentieria lukuun ottamatta. Requiemejä tunnetaan sentään kolme säveltäjiltä Campra, Gilles, Charpentier (H. 10). Selityksenä vähyydelle ovat niiden harvat esitykset, joten yleensä requiemejä ei myöskään painettu.

Boismortier‘n motetissa Exaudiat te Dominus (“Kuulkoon Herra sinua”; 1730) on stemmat piccololle, kahdelle oboelle, trumpetille ja padoille, Blanchard‘n Benedicam Dominun (“Siunaan Herraa”; 1757) sisältää huilun, kaksi oboeta, kaksi klarinettia, kaksi fagottia ja cornon. Campra‘n motetissa Notus in Judaea Deus (Jumala on tunnettu Juudeassa”; 1729) on unikohtaus (sommeil), ja Mondonville‘n motetissa Dominus regnavit (Herra hallitsee; 1734) on myrskykohtaus (têmpete).

Guillaume-Gabriel Nivers (1632–1714) sävelsi kokoelman Motets à voix seule avec la basse continue (1689), joka sisältää 61 motettia intiimejä teoksia kuninkaallisen talouden nuorille naisille (Maison Royale de Saint-Louis à Saint-Cyr).

Henry Desmarest (1661–1741) oli säveltäjä, jota pidettiin varhain Lullyn seuraajana ja hän kilpailikin Lalanden paikasta, mutta intriigien ja nuoremmuutensa takia hän menetti mahdollisuudet hovissa. Hän kirjoitti kuitenkin 1693 mennessä suurenmoisen Te Deumin ja 10 suurta motettia, minkä jälkeen hän kääntyi oopperan puoleen, mutta joutui maanpakoon 1699 rakkausjutun vuoksi ja sai armahduksen vasta 1721. Maanpaossa valmistui vielä kaksi oopperaa ja suuria motetteja, jotka ovat tavattoman laajia ja monet kestävät yli 100 sivua. Lajissaan on poikkeuksellinen ja upea Messu à deux choeurs et deux orchestres (Messu kahdelle kuorolle ja kahdelle orkesterille; n. 1708–10), jossa on hienoja sinfonioita ja aarioita sekä kuninkaallista loistoa ja jonka “Crucifixus”-osa on liikuttava laajan vokaalikvartetin ansiosta.

Jean Gilles (1668–1705)

Jean-Gilles

Gilles oli kuorokoulujen johtaja Aix-en-Provence’ssa, Toulouse’ssa (1697–) ja Avignonissa (1703–). Hänen tuotantoonsa kuuluu 11 suurta motettia, Te Deum, requiem, kolme lamentaatiota, kaksi messua ja useita pieniä motetteja. Motetit ovat pariisilaisia persoonallisempia ja intiimimpiä,ja  melodioissa on populaaria sävyä. Koulutoveri Campra teki hänen musiikkiaan tunnetuksi pohjois-Ranskassa ja Pariisissa, jossa esitettiin Gilles’n Requiem Rameaun hautajaisissa 1764 ja LouisXV:n kuollessa 1774. Lisäksi lukuisat motetit soivat Concerts Spirituels -tilaisuuksissa.

Pierre Louis d’Aquin kirjoitti:

“Gilles’n ‘Diligam’ ja Requiem ovat molemmat mestariteoksia. Vaikka kuolikin nuoruutensa kukassa, Gilles jätti jälkeensä teoksia, jotka saavat kaikki ihmiset suremaan hänen metystään. Hän oli varustettu mitä tuotteliammalla neroudella, ja jos hän olisi saanut elää, hän olisi saattanut hyvinkin korvata suuren Delalanden kuninkaan säveltäjänä.”

Gi1DiligamDiligam2

Gilles’n kolme lamentaatiota (1692) kuuluvat lajin huippuihin; näitä kirjoittivat myös Lambert (1689), Charpentier (1670–95), Nivers (1689), F. Couperin (1714), Brossard (1721) ja Delalande (1730).

Te Deum (1697/8) on sävelletty Louis XIV:n ja protestanttien Ryswickin rauhansopimuksen 1697 kunniaksi. Siinä on viisiääninen juhlava kuoro, vaikka orkesteri on vain kolmiääninen, sillä ei ollut virallisesti sallittua kirjoittaa useammille äänille, vaikka esityksissä käytettiinkin paljoja soittimia.

Motet à grand choeur et symphonie en l’honneur de St John. Cantate Jordanis Incolae (“Motetti suurelle kuorolle ja orkesterille P. Johanneksen kunniaksi. Jordanin asukin kantaatti”; 1697 jälk.) on Bachin kantaattien veroinen teos, jossa Gilles käyttää oboeita ja huiluja jousten lisäksi taitavasti värien luomiseksi.

Kuolleiden messu

Messe des morts [= Requiem] (“Kuolleiden messu”; 1697–1704; pain. 1764) on teos, jota pidettiin vielä 1700-luvun jälkipuoliskolla parhaana lajinsa edustajana Ranskassa. Se soitettiin säveltäjän hautajaissa ensi kertaa, Bordeaux’ssa 1727 , vihdoin Pariisissa 1750 ja Louis XV:n hautajaisissa 1774. Sen osat ovat Introitus, Kyrie, Graduale, Offertoire, Sanctus, Agnus, Communion, mutta Dies irae puuttuu. Seuraavassa Introituksen teksti ja sen alkua ensimmäisestä julkaisusta:

Gi2Gi3Gi4

I INTROITUS

Requiem

Requiem eternam dona eis, Domine,
et lux perpetua luceat eis.
Te decet hymnus, Deus in Sion
et tibi reddetur votum in Jerusalem.
Exaudi orationem meam,
 ad te omnis caro veniet.

Herra, anna heille ikuinen rauha
ja ikuinen valo loistakoon heille.
Sinulle Jumala kaikuu ylistyslaulu Siionissa.
Sinulle annetaan lupaus Jerusalemissa.
Kuule rukoukseni. Sinun luoksesi tulee kaikki liha.

Beatus quem elegisti (“Siunattu on se kenet valitsit”; 1701) on italialaistyylistä loistokkuutta sisältävä motetti, joka loi vielä eläessä Gilles’n maineen; tätä esitettiin 1752 asti Concerts Spirituels’eissa. Diligam te Domine (“Minä rakastan sinua Herra”; 1701) on motetti psalmiin 18, ja se oli suosituin teos requiemin ohella ja sitä esitettiin 1731–71 välillä ainakin 49 kertaa Concerts Spirituels’eissa. Se oli sävelletty Louis XIV:n lastenlasten Toulousessa vierailun kunniaksi.

Sébastien de Brossard (1655–1730) julkaisi kokoelman Elevations et Motets (1695), joka sisältää aitoranskalaisia pieniä motetteja ilman italialisuuksia; ne koostuvat usein kuudesta alaosasta.

André Campra (1660–1744)

Campra syntyi Aix-en-Provence’ssa ja toimi Toulouse’ssa kapellinjohtajana (1683–), Pariisin Notre Damessa (1694–) maître de musiquena, josta asemasta hän luopui 1700 ja pääsi lopulta 1722 Versailles’n Kuninkaalliseen kapelliin. Campra julkaisi neljä kirjaa motetteja, joissa näkyy asteettainen tyylin muutos italialaisen kantaatin suuntaan, “à la manière italienne”. Ranskalainen pieni motetti ja kantaatti erosivatkin italialaisista rinnakkaistapauksistaan vain kielen ja aihevalinnan suhteen.

Campra sävelsi kolme messua, joista Requiem on merkittävin (ennen 1700). Siinä on neljä solistia, viisiääninen kuoro ja neliääninen orkesteri. Teos on Gilles’n requiemiä maltillisempi, sillä Pariisin määräykset rajoittivat kokoonpanoa ja ilmaisua. Messe ad majorem Dei gloriam (“Messu Jumalan suuremmaksi kunniaksi”; ennen 1699) tarjoaa rauhoittavaa musiikkia ilman suurten motettien loistokkuutta.

I kirja Motets à I, II et III voix avec la basse continue (1694): kolmessa motetissa 14:sta on mukana kaksi viulua. Melodiat muistuttavat siitä, että hän oli kotoisin Provencesta, ja ovat lähellä L’Europe galanten vokaalista tyyliä. II ja III kirjassa on huiluja ja viuluja, jälkimmäisessä myös da capo -aarioita. IV kirja (1706) tarjoilee italialaista idiomia musiikin runsaissa sekvenssimuodostelmissa ja kuvioissa, ja da capo -aaria vallitsee. Motetteja valmistui vielä V kirja (1720) ja psalmeja kaksi kirjaa (1737–38); kaikki 16 motettia edustavat grands motets -lajia, ja lyyrisen tragedian sekä balettioopperan tyylit ovat niissä havaittavissa. Suuria motetteja valmistui noin 50, lähes kaikki 1722 jälkeen.

De profundis (“Syvyydestä minä huudan”; 1723) -motetti psalmin 130 tekstiin oli suosituin. Se on vaikuttava teos f-mollissa, jossa on matalaa rekisteriä paljon, mutta kontrastiksi C-duurissa ilonpurkaus. Miserere (1725) on suuri 10-osainen motetti Lalanden tapaan. Benedictus Dominus (“Kiitetty olkoon Herra”; 1728) on motetti psalmiin 144, ja se oli suosituimpia, sillä se painettiin 1737 ja uudestaan 1749. Te Deumin (1729) esityksessä oli 250 muusikkoa. Säveltäjät hovissa kilpailivat oikeudesta sävelittää tämä, vaikka oli vaikeimpia tehtäviä, sillä teksti koostuu 29:stä lyhyestä säkeistöstä ja vaati siten useita teemoja sekä keksintää.

Psalmimotetti 75/76

Notus in Judea Deus (“Herra on tunnettu Juudassa”; 1729), motetti psalmiin 76 on sävelletty Louis XV:n rauhanjuhlan ja Lothringenin Ranskaan liittämisen johdosta. Se sisältää oopperamaisia kohtauksia (sota, uni, hämmennys, maanjäristys). Seuraavassa valikoima psalmin jakeista:

PSALMI 75/76

ibi confregit potentias arcuum,
scutum gladium, et bellum.
4 Siellä hän on murtanut tuliset nuolet,
kilvet, miekat ja kaikki aseet.

dormierunt somnum suum,
et nihil invenerunt omnes viri divitiarum
in manibus suis.
6 Soturit riisuttiin aseista,
sankarit vaipuivat uneen,
heidän kätensä eivät totelleet heitä.

ab increpatione tua deus Jacob,
dormitaverunt qui ascenderunt aequos.
7 Kun sinä, Jaakobin Jumala, ärjäisit,
hevoset ja ajajat jähmettyivät.

Tu terribilis es,
et qui resistet tibi? ex tuneira tua.
8 Herra, sinä olet pelottava.
Kuka voi kestää, kun vihasi syttyy?

de coelo auditum fecisti judicium:
Terra tremuit et queievit.
9 Taivaasta sinä kuulutit tuomiosi.
Maa järisi ja vaikeni,

Terribili et ei qui aufert spiritum principum,
Terribili apud reges terrae.
13 Hän täyttää pelolla kansojen kuninkaat,
hän lannistaa ylpeät ruhtinaat.

Nicolas Bernier ‘n (1665–1734) kolme kirjaa sisältävät 45 petits motets (1703, 1713, 1741), jotka olivat aikalaisille liian italialaisia. 11 suurta motettia (1723–) ovat säilyneet käsikirjoituksina ja ovat Versailles-traditiossa: viisiääninen orkesteri ja kuoro ovat käytössä, ja motetit eivät ole kovin oopperamaisia.

François Couperinin (1668–1733)

Cou1Cou2

Couperinin Leçons de Ténebrès pour le mercredy (“Synkkiä lukuja kiirastorstaiksi [keskiviikoksi]”; 1714) on vaikuttavimpia lajinsa edustajia, Couperinin paras kirkkomusiikiteos. Se on sävelletty 1–2:lle solistille continuon kera konsertoivaan tyyliin, jossa on yhdistelty gregoriaanista, ranskalaista ja italialaista tyyliä. Pienet motetit ja elevaatiot eivät ole sen sijaan yhtään oopperamaisia. Couperin sävelsi lisäksi kolme kokoelmaa psalmeja (1703–05). Seuraavassa Kiirastorstain kolmannen luvun alku tekstinä ja partituurina:

LAMENTATIO/LEÇON III

1.10 IOD. Manum suam misit hostis ad omnia desiderabilia eius,
quia vidit gentes ingressas sanctuarium suum, de quibus praeceperas,
ne intrarent in ecclesiam tuam.

10 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti.
Se joutui näkemään, kuinka pakanat tunkeutuivat pyhäkköön, vaikka sinä
olit säätänyt, ettei yksikään heistä saa astua seurakuntasi keskelle.

1.11 CAPH. Omnis populus eius gemens et quaerens panem;
dederunt pretiosa quaeque pro cibo ad refocillandam animam.
Vide, Domine, et considera, quoniam facta sum vilis!

11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:
he antavat kalleutensa ruuasta saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.
Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

Cou3 Cou4Cou5Cou6

Nicolas Clérambault (1676–1749) oli Saint-Cyr’n kapellimestari ja Saint-Sulpicen urkuri (1715–). Hän sävelsi yli 100 motettia (sekä petits että grands motets), jotka ovat musiikillisesti kekseliäitä ja loisteliaita.

Jean-Baptiste Morin (1677–1754) oli kuninkaan tyttären ykkösmuusikko. Hänen kokoelmansa Premier Livre de Motet (pain. 1704) oli ihailtu teos. Esimerkiksi motetti Regina coeli (“Taivaan valtiatar”), “motetti kahdelle sopraanolle, antifoni Pyhälle Neitsyelle”, on loistavaa konserttimusiikkia italialaiseen tyyliin.

Jean-Philippe Rameau (1683–1764) toimi musiikinjohtajana Avignonissa (1702), urkurina Pariisissa (1702–), Dijonin Notre Damessa (1709–13), Lyonissa (1713–15) sekä Clermont-Ferrandissa (1715–22). Urkurinvirassa ei ollut tarvetta säveltää suuria motetteja, joita tunnetaan vain kolme ja yksi keskeneräinen ja jotka saattavat olla konserttimusiikkia. In convertendo (“Kun Herra käänsi Siionin kohtalon”; n. 1718) psalmiin 126, revisoitu 1751 konserttiin, kuulostaa läpeensä oopperamaiselta. Quam dilecta tabernacula (“Kuinka suloiset ovat asuinsijasi”; n. 1716) on sävelletty psalmiin 84. Deus noster refugium (“Jumala on turvamme ja linnamme”; n. 1720) psalmiin 46 on sävelletty todennäköisesti Lyonissa konserttiesitykseen ja vaatii kuusi solistia sekä neliäänisen kuoron ja orkesterin; sen maanjäristys/myrsky-kohtaukset ovat taasen oopperamaisia.

Joseph Bodin de Boismortier (1689–1755) laajensi suurissa moteteissa orkesterin roolia (puu- ja vaskipuhaltimiin), käytti da capo -aarioita ja sinfonioita. Psalmi 20 Exaudiat te Dominum (“Herra vastatkoon sinulle”; 1730) sisältää osuudet kahdelle oboelle, trumpetille ja padoille jousten lisäksi. Fugit nox (“Väistyy yö”; 1741) sisältää useita noël-lisiä (= joululauluja), minkä vuoksi se esitettiin Concert Spirituel’ssä yli 20 vuoden ajan joulupäivänä.

Jean-Joseph Cassanéa de Mondonville (1711–72)

Mondonville muutti Pariisiin 1738, ja hän pääsi 1739 kuninkaan kamari- ja kapelliviulistiksi, 1744 Kuninkaallisen kapellin varajohtajaksi. Hän sävelsi 17 suurta motettia, joista yhdeksän on säilynyt, ja ne summaavat lajin historian. Motetit saivat suuren suosion aina, kun niitä esitettiin 1740-luvulla Concerts Spirituels’ssä. Säveltäjällä on korvaa orkesterisoinnille ja teoksessa on muodikkaita italialaisaarioita, mutta silti motetit koettiin omana aikanaan jo “vanhatyylisiksi”. Dominus regnavit (“Herra on kuningas”; Lille, 1734) psalmiin 96 sisältää myrsky-kohtauksen. De profundis (1748) esitettiin 40 kertaa Concerts Spirituels’ssä (1748–62) ja sen avauskuoro on arvostettu. Galantti In exitu Israël (“Kun Israel lähti Egyptistä”; n. 1753) psalmiin 114 alkaa italialaisella orkesterimarssilla ja sisältää upean vedenväistymiskohtauksen (Vivaldia!) sekä maanjäristyksen (jousitremoloja ja -asteikkoja). Seuraavassa psalmin 114 teksti:

[1] Alleluja. In exitu Israel de Aegypto, domus Jacob de populo barbaro,
[2] facta est Judaea sanctificatio ejus, Israel potestas ejus.
[3] Mare vidit, et fugit; Jordanis conversus est retrorsum.
[4] Montes exsultaverunt ut arietes, et colles sicut agni ovium.
[5] Quid est tibi, mare, quod fugisti? et tu, Jordanis, quia conversus es retrorsum?
[6] montes, exsultastis sicut arietes? et colles sicut agni ovium?
[7] A facie Domini mota est terra, a facie Dei Jacob;
[8] qui convertit petram in stagna aquarum, et rupem in fontes aquarum.

1 Kun Israel lähti Egyptistä,
kun Jaakobin suku jätti vieraan maan,
2 Herra teki Juudasta pyhäkkönsä,
Israelista oman valtakuntansa.
3 Meri näki tämän ja pakeni,
Jordanin vedet kääntyivät takaisin.
4 Vuoret hyppivät kuin karitsat,
kukkulat kuin säikyt lampaat.
5 Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet?
Miksi käännyt takaisin, Jordan?
6 Vuoret, miksi hypitte kuin karitsat?
Miksi, kukkulat, säikytte kuin lampaat?
7 Vapise, maa, Herran edessä,
Jaakobin Jumalan edessä!
8 Hän muuttaa kallion kosteikoksi, avaa kivipaadesta vesilähteen.

Motetteja sinänsä esitettiin Kuninkaallisessa kappelissa 1792 asti: esimerkiksi vielä tammi–kesäkuussa 1792 esitettiin 25 Henri Madinin (1698–1748), 14 Delalanden, 13 Campran, viisi Charles-Hubert Gervais’n (1691–1755) ja neljä Bernierin suurta motettia.

 

ANGLIKAANINEN KIRKKOMUSIIKKI

Henrik VIII:n (1491–1547) toimeenpaneman Englannin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana Cromwellin valtaan (1649–60) saakka vanha katolinen ja uusi anglikaaninen kirkkomusiikki kilpailivat keskenään. Vaikka anglikaanisuus oli virallinen tunnustus, hovi suosi pitkään katolisia menoja ja latinalaista messua. Kuningasvallan palautus 1660 toi ranskalaisia ja italialaisia aineksia musiikkiin.

Service oli anglikaanisen kirkon eräs päämuoto, joka tarkoitti entisten hetkipalveluiden (vesper, matutina), ordinarium-messun ja hautajaispalveluksen kiinteiden tekstiosien moniäänisiä sävelityksiä. Anthem (<— antifoni) tuli latinankielisen motetin tilalle, ja se vastaa sekä motettia, hengellistä konserttoa että kirkkokantaattia. Full anthem -lajia sävellettiin pelkälle kuorolle; soittimet olivat mahdollisia, muttei niillä ollut sooloja. Verse anthem oli sooloäänille ja yhtyeelle/kuorolle säestyksineen.

Thomas Thomkinsin (1572–1656) anthemeistä ja serviceistä koottiin Musica Deo sacra (“Kirkkomusiikkia Jumalalle”; 1668). Richard Dering (n. 1580–1630) sävelsi kaksi kirjaa latinalaisia motetteja continuon kera (1617–18). Thomas Ravenscroftin (n. 1582–n. 1635) psalttari The Whole Booke of Psalms (1621) sisältää psalmisävelityksiä sekä teoksia myös muilta säveltäjiltä. Henry Cooke (n. 1615–72), joka toimi Kuninkaallisen kapellin poikakuoron johtajana, oli taitava opettaja (mm. Humfrey, Blow ja Purcell oppilaita) ja italialaisen tyylin kannattaja.

Matthew Locke (1622–77)

Locke oli Kaarle II:n hovisäveltäjä, joka sai italialaisvaikutteita 1648 vieraillessaan Alankomaissa. Pieni ongelma koettiin uuden tyylin ja englannin kielen yhdistämisessä verse anthemeissä, vaikka ideoita ja puhuvaa deklamaatiota onkin. Teoksia ovat mm. Blessed is the man; Arise, O Lord, Let God arise; O give thanks unto the Lord ja Sing unto the Lord a new song, joka sisältää koloratuureja; Lord, let me know mine end on ekspressiivinen. Locke sävelsi myös latinalaisia tekstejä: Cantate Domino sekä Domini est terra.

Pelham Humfrey (1647–74)

Humfrey valittiin heti restauraation 1660 jälkeen Kuninkaalliseen kapellin, ja hän alkoi jo kuoropoikana säveltää anthemeitä. Hän teki 1664 äänenmurroksen jälkeen opintomatkan Ranskaan (1665–67), minkä tuloksena hän sävelsi konsertoivaan tyyliin ja oli ajan johtava kirkkosäveltäjä. Hänestä tuli 1667 kuninkaallinen luutunsoittaja ja Kuninkaallisen kapellin muusikko (Gentleman of the Chapel Royal). Musiikin italialaispiirteet vakiinnuttivat uutta tyyliä Englantiin.

Humfreyltä on säilynyt 18 anthemiä. Kaarle II piti tanssillisesta musiikista, joten Humfrey sai kirjoittaa sinfonioita ja ritornelloja kirkkoteoksiin. Kuoro-osuudet ovat antehemeissä lähes syllabisia. O Lord My God ja By the Waters of Babylon ovat ilmeikkäitä kielen käsittelyssään. Anthemit eivät kuitenkaan säilyneet Englannissa kirkkokäytössä, sillä olivat liian kirpeitä katedraalimakuun ja liian solistisia amatöörikuoroille; poikkeuksen muodostaa Hear, O Heav’ns, joka on madrigalistinen ja dramaattinen solistien ja kuoron vastakkainasettelussaan.

Seuraavassa verse anthemin O Lord My God alkua psalmiin 22. Verse-osuuksissa solisteina toimivat altto, tenori ja basso, kuoro-osuudet ovat neliäänisiä normaalilla SATB-kokoonpanolla:

Symphony (vl1, vl2, vla, b.c.)

Verse (B-soolo, b.c.):
O Lord my God, why hast thou forsaken me,
and art so far from my health and from the words of my complaint?

Symphony

Verse (jatkuu; A- ja T-soolot, b.c.)
I am poured out out, like water,
all my bones are out of joint,
my heart also in the midst of my body,
is ev’n like melting wax.

Chorus
But be not thou far from me O Lord,
thou art my succour, haste thee to help me.

Symphony

Verse (B-, A- ja T-soolot, b.c.)
For many dogs are come about me,
and the counsel of the wicked lay’th siege against me.
They pierc’d my hands and my feet; I may tell all my bones,
They stand staring and looking upon me,
they part my garments among them, and cast lots upon my vesture.

Symphony

Verse (A-, T- ja B-soolot, b.c.)
But be not thou far from me O Lord,
thou art my succour, haste thee to help me.

Chorus
But be not thou far from me O Lord,
thou art my succour, haste thee to help me.

Hu1Hu2

John Blow (1649–1708)

Blow palveli jo nuorena Westminster Abbeyn urkurina, ja 1669 hänestä tuli kuninkaan cembalisti, 1674 Kuninkaallisen kapellin muusikko, 1676 urkuri ja 1700 säveltäjä. Blow yhdisti full anthemin ja verse anthemin. Häneltä löytyy kaunopuheista soolodeklamaatiota anthemeissä: How doth the city sit solitary. Anthemit I beheld and lo ja And I heard a great voice ovat populaareja melodisessa tuoreudessaan.

Full anthems Praise the Lord, O my soulI will praise the name of God ja God is our hope and strength käyttävät soinnikasta kontrapunktia. Orkesterin kanssa full anthemit ovat laveampia ja virtaavampia: O give thanks unto the Lord avautuu ground-sinfonialla; When Israel came out of Egypt -anthemissä viulut ovat aktiivisia. God spake sometime in visions (1685) on sävelletty Jaakko II:n kruunajaisiin: se alkaa jousten ranskalaisella alkusoitolla, ja jatkossa hyödynnetään 8-äänistä kuoroa sekä solisteja.

Henry Purcell

Purcell oli koko ikänsä kuninkallisen hovin ja kirkon palveluksessa: ensin kuoropoikana, sitten soittimien korjaajana ja virittäjäna, urkurina ja lopulta hovicembalistina (1685–). Hän sävelsi (n. 1678–) innolla kirkkomusiikkia: tuloksena oli 65 anthemia, aamu- ja ilta-servicet, MagnificatNunc dimittisTe Deum ja Jubilate. Kaikissa on continuo ja lähes puolessa myös jousia. Lisäksi Purcellilla on 35 vapaata kirkollista teosta yhdestä äänestä täyteen kuoroon solisteineen continuon kera.

Me beloved spake, anthem (ennen 1678) on viulujen kera: se on tuore, sanamaalaileva teos, jossa on uutta harmoniaa, herkkyyttä, väriä ja loistoa. Kyseessä on parhaimpiin kuuluva englantilainen Korkeaveisun sävelitys, jossa on kaksi sinfoniaa, sooloja, kvartetto ja kuoroja. Blow up the trumpet in Sion (1678) perustuu Joelin kirjaan; se on teini-ikäisen säveltämäksi mestarillinen, soinnullisesti ja kuvallisesti upea teos.

Anthemit Behold now, praise the Lord (1679) ja Hear my Prayer, O Lord (1680) psalmiin 102 ovat loistavia kirkkoteoksia; jälkimmäinen on 8-ääninen ja sisältää järisyttävää kromatiikkaa. Remember not, Lord, our offences (1682) sisältää nerokkaita dissonansseja. Let mine eyes run down with tears (1682) on parhaita teoksia Jeremiaan tekstiin; se viittaa ehkä säveltäjän kahden lapsen kuoleman tuottamaan suruun. Teoksessa on viisiääninen kuoro ja continuo. O praise God in his holiness (n. 1682) psalmiin 15o on tanssillisen komea ritornelloineen.

Pu1

Jaakko II:n (1685–) aikana Purcell enää sävelsi vain yhdeksän anthemiä, mutta monet niistä ovat suuria. My heart is inditing (1685) Jaakko II:n kruunajaisiin on pisimpiä ja taidokkaimpia anthemejä, ja se alkaa ranskalaisella alkusoitolla. O sing unto the Lord (1688) on kuuluisimpia teoksia. Praise the Lord, O Jerusalem (1689), alkaa tilavalla sinfonialla; sen myötä kirkkosäveltämisen aika on lähes ohi – ja oli teatterin vuoro. O give thanks unto the Lord (1693) -teosta psalmin 106 valikoituihin jakeisiin värittää italialainen kirjoitustapa soolo-osineen.

1  O give thanks unto the Lord, for he is gracious: and his mercy endureth for ever.
2  Who can express the noble acts of the Lord: or shew forth all his praise?
4  Remember me, O Lord, according to the favour that thou bearest unto thy people: O visit me with thy salvation;
5  That I may see the felicity of thy chosen: and rejoice in the gladness of thy people, and give thanks with thine inheritance.
46  Blessed be the Lord God of Israel from everlasting and world without end: and let all the people say, Amen.

pu2Pu3Pu4

Oodit musiikin suojeluspyhimyksen juhliin

Englannissa oli tapana vuosina 1683–1703 juhlia näyttävällä musiikilla musiikin suojeluspyhimystä St. Ceciliaa. Purcell teki jo ensimmäiseen kertaan musiikin, ja häntä pyydettiin uudelleen 1692 säveltämään samaan tarkoitukseen kuninkaallisen kappalaisen Nicholas Bradyn runo: näin valmistui Ode on St. Cecilia’s Day 1692 eli “Hail! Bright Cecilia”. Tekstissä korotetaan musiikkia matematiikan ja teologian sisartieteenä, minkä vuoksi Purcell sisällytti laajaan, lähes tunnin mittaiseen ja 13 numeroa käsittävään musiikkiin runsaati kontrapunktia: avaavan sinfonian canzona-vaihe on fuuga kahdesta teemasta, nro 3, “Hark! hark” each Tree”, on groundiin perustuva sarabande ja nro 10, “In vain the Am’rous Flute” on passacaglia. Alussa ja lopussa kuultavat kuorot “Hail! Bright Cecilia” luovat teokseen komean kehyksen, jonka sisällä on mukavia tanssi-aireja ja herkkiä soolonumeroita. Englantilaisen musiikin kautta aikain ehkä hienoin laulu löytyy numerona neljä: tenorille sävelletty “‘Tis Natures’s Voice”, jonka sanasävelitystä voi vain ihailla:

‘Tis Natures’s Voice; thro’ all the moving Wood
Of Creatures understood:
The Universal Tongue to none
Of all her num’rous Race unknown!
From her it learnt the mighty Art
To court the Ear or strike the Heart:
At once the Passions to express and move;
We hear, and straight we grieve or hate, rejoice or love:
In unseen Chains it does the Fancy bind;
At once it charms the Sense and captivates the Mind.

It's1 It's2

Kehyskuorot ovat komeudessaan englantilaisen, Handelin luoman oratorion ennakoijia. Tässä päätösnumero 13:n teksti ja partituurin alku:

Hail! Bright Cecilia, Hail to thee!
Great Patroness of Us and Harmony!
Who, whilst among the Choir above
Thou dost thy former Skill improve,
With Rapture of Delight dost see
Thy Favourite Art
Make up a Part
Of infinite Felicity.
Hail! Bright Cecilia, Hail to thee!
Great Patroness of Us and Harmony!

Ch1Ch2Ch3

Te Deum, jossa on ranskalaisten suurten motettien tapaan soolojen, duojen ja kuorojen vuorottelua, ja Jubilate (1694) on sävelletty Cecilian, musiikin suojeluspyhimyksen juhlapäivän 22.11.1694 aloittavaan aamumessuun (Morning Service). Teokset olivat menestyksiä, sillä koskaan ei oltu aiemmin kuultu Englannissa näin juhlavaa kirkkomusiikkia.

Jubilate Deo
O be joyful in the Lord all ye lands; serve the Lord with gladness and come
before his presence with a song.
Be ye sure that the Lord he is God; it is he that hath made us and not we
ourselves; we are his people and the sheep of his pasture.
O go your way into his gates with thanksgiving, and into his courts with
praise; be thankful unto him and speak good of his name.
For the Lord is gracious, his mercy is everlasting, and his truth endureth from
generation to generation.
Glory be to the Father, and to the Son, and to the Holy Ghost;
As it was in the beginning, is now and ever shall be: world without end.
Amen.

Ju1Ju2Ju3

Funeral Music for Queen Mary (1694) on sävelletty isorokkoon kuolleen kunigattaren hautajaisiin, joissa Purcell vastasi pääosin surumusiikista: hän sävelsin siihen marssin, anthemin ja canzonan.

William Croft (1678–1727) 

Croft portretti

Croft oli viimeisiä syntyperäisiä merkittäviä englantilaisia barokin kirkkomusiikkisäveltäjiä. Musiikissa on Purcell-vaikutteita, ja hän on parhaimmillaan fugeeraavissa full anthemeissä, mm. Hear my prayer, O LordO Lord, rebuke me not. Seuraavassa psalmisävelityksen 102 teksti sävelletyin osin ja nuottisivuja:

Handelistä tuli seuraavaksi Englannin myöhäisbarokin keskeinen kirkkosäveltäjä.

 

LUTERILAINEN KIRKKOMUSIIKKI

Koraali pohjana

30-vuotisen sodan jälkeinen aika 1650–1750 oli luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, jolloin löytyy sadoittain ammattitaitoisia urkureita ja kanttoreita, jotka sävelsivät tasokasta urku- ja vokaalimusiikkia. Urkurin vokaalimusiikki oli pienempimuotoista (säkeistöllinen koraali- tai aariakantaatti tai psalmitekstin ja aarian yhdistelmästä syntyvä soolokantaatti) kuin kanttorin, joka vastasi isoista muodoista, esimerkiksi varsinaisesta kirkkokantaatista. Luterilaisuuden ortodoksinen pääsuunta käytti kaikkia musiikillisia keinoja jumalanpalveluksen juhlistamiseksi, kun taas pietistinen suuntaus keskittyi persoonalliseen kokemukseen ja sen tukemiseen vaatimattomin musiikillisin keinoin intiimin tunnustuksellisen runouden avulla. Koraali toimi luonnollisesti lähes kaiken lähtökohtana; suurin osa niistä oli uskonpuhdistuksen varhaisvuosilta (mm. Luther). Aina saksalaisessa kirkkomusiikissa ei ollut lähtökohtana koraali tai saksankielinen teksti: sävellettiin myös latinankielisiä, “katolisia” muotoja kuten MagnificatTe Deum, lyhyitä messuja missa brevis (sisältää vain Kyrien ja Glorian) sekä motetteja.

Paul Gerhardtin (1607–1676) hymneistä tuli uusia koraaleita. Johann Crüger (1598–1662) sävelsi Gerhardtin hymnejä ja julkaisi kokoelman Praxis pietatis melica (“Hurskas laulukäytäntö”; 1647), joka oli alun perin tarkoitettu kotikäyttöön. Vähitellen seurakunnan urkujen säestyksellä laulamista koraaleista tuli rytmisesti karsitumpia ja syntyi kantionaali-tyyli. Koraali lähtökohtana kehittyi alkuvaiheissa kolme erilaista taidemusiikin musiikkityyliä: 1) konsertoiva tyyli (Schein, Scheidt ja Schütz varhaisia edustajia), 2) sooloaaria, joka käytti ei-raamatullista säkeistömuotoista tekstiä, ja 3) cantus firmus -muodot.

Hengellinen konsertto/motetti, messu

1600-luvun aikana sävellysten nimikkeet vaihtelivat ja ne riippuivat siitä, missä oli painopiste: käytössä olivat nimikkeet konsertto, aaria, koraali, koraalimotetti, aariakonsertto, koraalikonsertto, motetti, motettikonsertto – yleisnimenä voisi pitää lajinimeä hengellinen konsertto. Jos konsertto on edistyksellinen muoto, motetti on usein antikisoiva, vanhempaan tyyliin sitoutuva latinalainen tai saksalainen kuoroteos usein ilman pakollista continuo-osuutta. Tätä lähinnä Schützin luomaa perinnettä jatkoivat monet.

Andreas Hammerschmidt (1612–75) sävelsi lukuisia messuja ja oli tuotteliampia motettisäveltäjiä. Hänellä on neljä kokoelmaa Musicalische Andachten (“Musiikkihartauksia”; 1639–46).

Franz Tunder (1614–67)

Tunder oli lyypekkiläinen Mariankirkon urkuri (1641–) ja vuosisadan puolivälin tärkeimpiä tekstiä affektiivisesti ja italialaisvaikutteisesti säveltäviä saksalaisia. Häneltä on säilynyt varmuudella 15 vokaaliteosta 1650-luvulta.

An Wasserflüssen Babylon (“Baabelin virtain vierillä”) tulee lähelle Schütziä: koraalimelodia on lähes koskematon, ja viiviääninen jousiyhtye ja continuo karakterisoivat sitä mm. nousevalla kromatiikalla. Psalmi Dominus illuminatio mea (“Herra on valoni”) on sävelletty viidelle lauluäänelle, kahdelle viululle ja continuolle italialaiseen konserttotyyliin. Ein’ feste Burg (“Jumala ompi linnamme”) on kolmisäkeistöinen koraalikantaatti à 4 voci con 2 violini e 4 viole: se yllättää värikkäällä harmoniallaan ja tiheällä kudoksellaan, vaikkakin koraali on aina tunnistettavissa. Wend’ ab deinen Zorn (“Käännä pois kiukkusi”) on kuusisäkeistöinen koraalikantaatti à 6 voci con 6 stromenti: 1. ja 5. säkeistössä koraali on cantus firmuksena, 3. ja 6. säkeistössä sitä laulaa koko vokaaliyhtye, 2. säkeistö on duetto ja 4. säkeistö tertsetto.

An Wasserflüssen Babylon,
Da sassen wir mit Schmerzen;
Als wir gedachten an Sion,
Da weinten wir von Herzen;
Wir hingen auf mit schwerem Mut
Die Orgeln und die Harfen gut
An ihre Bäum der Weiden,
Die drinnen sind in ihrem Land,
Da mussten wir viel Schmach und Schand
Täglich von ihnen leiden.

Baabelin virtain vierillä,
siellä me istuimme kärsien,
kun Siionia muistelimme.
Siellä itkimme sydämistämme;
ripustimme katkerin mielin
urut ja harput
pajupuihin, jotka
kasvoivat heidän maassaan.
Siellä miedän täytyi paljon
päivittäin sietää häpeää ja herjausta.

(psalmin 127 mukailu, Wolfgang Dachstein)

T1T2T3

Matthias Weckmann (n. 1616–74) 

Weckmann on keskeisiä säveltäjiä Schützin ja Bachin välissä. Hänen musiikkiaan on säilynyt vain vähän, mutta se on korkeatasoista. Hän oli Schützin oppilaana (1630–) Dresdenissä, jossa hän toimi hoviurkurina (1637–), kunnes pääsi arvostettavaan virkaan Hampurin Jaakobin kirkon urkuriksi (1655–). Ruttoepidemia tappoi Hampurissa 1663 Sellen ja Scheidemannin, ja Weckmann sävelsi hautajaismotetin In te Domine speravi (“Sinuun Herra turvaan”) heidän muistokseen.

Weckmann sävelsi myös neljä upeaa koraalikonserttoa: Wie liegt die Stadt so wüste (“Miten onkaan kaupunki autio”) kahdelle lauluäänelle, kahdelle viululle, kolmelle gamballe ja continuolle sekä Zion spricht, der Herr hat mich verlassen (“Siion puhuu, Herra on minut hyljännyt”) kolmelle lauluäänelle ja samoille edellisille soittimille.

Motetto concertato Weine nicht, es hat überwunden (“Älä itke, se on voittanut”; 1663) on sävelletty kolmelle lauluäänelle, kolmelle viululle, kolmelle gamballe ja continuolle. Sen numerot ovat 1) sinfonia, 2) alttosoolo; 3) sinfonia, 4) bassosoolo; 5) sinfonia (Allegro), 6) Adagio koko yhtyeelle (muuttuu nopeaksi); 7) Adagio = loppu-Aamen koko yhtyeelle. Teosta hallitsee vaikuttava surun ja voiton kontrastointi.

Concerto
 Weine nicht

Weine nicht, es hat überwunden der Löwe vom Stamm Juda,
die Wurzel Davids. (dreimal)
Das Lamm, das erwürget ist, ist würdig zu nehmen Kraft, Reichtum und Weisheit und Stärke und Ehre und Preis und Lob,
Lob und Ehre und Preis und Gewalt, von Ewigkeit zu Ewigkeit. Amen.

Älä itke, Juudan heimon leijona on voittanut,
Daavidin sukujuurta. (kolme kertaa)
Lammas, joka on surmattu, on arvollinen ottamaan voimaa,
rikkautta ja viisautta ja vahvuutta ja kunniaa ja ylistystä ja kiitosta,
kiitosta ja kunniaa ja ylistystä ja valtaa, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.

W1W2W3

Johann Rosenmüller (n. 1619–84)

220px-Johann+Rosenmller+rosen

Rosenmüller syntyi Ölsnitzissä Saksissa ja sai koulutuksen Leipzigissa, jossa hänestä tuli Nikolai-kirkon urkuri (1651) ja hänelle oli luvassa Tuomas-kanttorin paikka, sillä itse Schütz piti Rosenmülleriä “nimenä, jonka maine tulee pian leviämään läpi Saksan”. Toisin kävi: 1655 hänet pantiin tyrmään homoseksuaalisuudesta, mutta hän onnistui pakenemaan Hampurin kautta Venetsiaan, jossa hän toimi 25 vuotta P. Markuksen kirkon pasunistina.

Samalla hän sai vaikutteita luonnollisesti italialaisesta musiikista sekä loi siitä ja saksalaisesta musiikista synteesin toimiessaan myös Ospedale della Pietàn kuoronjohtajana. Saksassa oli hänen poissaolleessaan menekkiä sävellyksille, ja vihdoin 1682 hän sai palata sinne ja tulla Wolfenbüttelin hovikapellimestariksi. Johann Philipp Krieger opiskeli Venetsiassa Rosenmüllerin johdlla 1673.

Ongelmana on, että vain vähän Rosenmüllerin musiikkia painettiin. Hänellä on lisäksi kaksi kokoelmaa motetteja Kern-Sprüche (“Ydin- tai Perusmietelauseita”; 1648, 1652/3). Kirkkomusiikki on tuotannossa pääosassa ja käsittää dialogeja, hengellisiä konserttoja, messunosia ja pari messua, Dies irae -sekvenssin Requiemistä sekä melkoisen määrän psalmeja, joista osa on varsin laajoja sävelityksiä, kuten Domine ne in furore (Ps. 6: “Herra, älä rankaise minua vihassasi”), Dixit Dominus (Ps. 110, “Herra sanoi minun Herralleni”) ja Lauda Jerusalem (Ps. 147: 12–20, “Ylistä Jerusalem Herraa”). Kirkkomusiikin runsaan latinalaispainotuksen ja Venetsiassa pitkään elämisensä vuoksi Rosenmüller kuuluu milteipä enemmän katolisen kirkkomusiikin historiaan.

Johann Rudolf Ahle (1626–73)

Ahle oli Mühlhausen urkuri (1656–), jota arvostettiin aikanaan ja kutsuttiin jopa “Saksan Monteverdiksi”. Hänellä on 6-ääninen messu continuon kera (1668), jossa à cappellan ankaruutta lievitetään soitinosuuksilla. Ahle julkaisi kolme osaa kokoelmaa Neu-gepflanzte Thüringische Lust-Garten, in welchem … Neue Geistliche Musicalische Gewächse mit 3, 4, 5, 6, 7, 8, 10 und mer Stimmen auf unterschiedliche Arten mit und ohne Instrument … versetzet (“Uudelleen istutettu Thüringin kukkatarha”; 1657–65), joka sisältää myöhempää koraalikantaattia ennakoivia saksalaisia kirkkoteoksia ja jossa on teoksia hengellisistä konsertoista messunosiin. Näihin lukeutuvat konsertot Herr nun lässest du deinen Diener à 5 (“Herra päästä palvelijasi”) ja Zwingt die Saiten in Cithara (“Näppää kitaran kieliä”.) Kirkkokantaatin suuntaan vihjaavassa Erschienen ist der herrliche Tag (“Koittanut on ihana päivä)” viisi säkeistöä erotetaan toisistaan eri kokoonpanoin.

Hän teki paljon latinalaista kirkkomusiikkia, mutta kirkkomusiikilla on toisaalta populaari luonne. Missa à 10 (Kyrie ja Gloria) on sävelletty neljälle lauluäänelle, kahdelle viululle, neljälle pasuunalle ja basso continuolle, vokaali- ja soitinosuuksien kaikenlaisia yhdistelmiä. Magnificat à 8 neljälle lauluäänelle sekä sinkille, pasuunoille ja continuolle on uljas teos.

A1A2A3

Christoph Bernhard (1628–92) 

Bernhard oli Schützin maineikas oppilas, säveltäjäkapellimestari ja musiikinteoreetikko, joka kuvasi tutkielmassaan Tractatus compositionis augmentatus (Kompositionstraktat nach der Lehre von Heinrich Schütz) (n. 1657) opettajansa sävellystekniikoita ja -ajattelua sekä laulunopetusta traktaatissa Von der Singekunst, oder Maniera (“Laulutaiteesta ja -tavasta”; n. 1649). Oleskellessaan Italiassa ensi kerran (n. 1650–55) hän tutustui Carissimiin ja imi italialaisvaikutteita; toinen matka tapahtui 1656/7. Uran alku sujui Dresdenin hovissa alttosolistina, ja myöhemmin hän toimi sekä musiikinjohtajana ja kanttorina (Hampurissa ja sen Johannes-kirkossa, 1664–74) että kapellimestarina (Dresdenin hovissa 1655–64, 1674–92). Hän sävelsi sekä saksan- että latinankielisiä hengellisiä konserttoja ja kolme messua. Kokoelma Geistliche Harmonien erster Theil, begreiffende zwanzig deutsche Concerten (“Hengellisten sointujen ensimmäinen osa, käsittäen 20 saksalaista konserttoa”; Dresden, 1665) on säveetty 1–4 lauluäänelle, kahdelle viululle ja basso continuolle. Kokoelmasta psalmin 100 teksti ja nuottisivuja 1., 3. ja 5. jakeen aluista:

Psalmi 100

1  Jauchzet dem Herrn alle Welt.
2  Dienet dem Herrn mit Freuden. Kommt vor sein Angesicht mit Frohlocken.
3  Erkennet, dass der Herr Gott ist. Er hat uns gemacht, und nicht wir selbst,
zu seinem Volk und zu Schafen seiner Weide.
4  Gehet zu seinen Toren ein mit Danken. Zu seinen Vorhöfen mit Loben.
Danket ihm, lobet seinen Namen.
5  Denn der Herr ist freundlich und seine Gnade währet ewig
und seine Wahrheit für und für.
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
2 Palvelkaa häntä iloiten,
tulkaa hänen eteensä riemuiten.
3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut,
ja hänen me olemme hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
4 Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
5 Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Be1Be2Be3

Sebastian Knüpfer (1636–76) 

Knüpfer toimi Leipzigin Tuomas-kanttorina ja kaupungin musiikinjohtajana (1657–) sekä loi kaupunkiin aktiivisen musiikkielämän. Hän sävelsi Schützin vanavedessä motetteja, hengellisiä konserttoja, kantaatteja ja messuja latinalaisiin ja saksalaisiin teksteihin sekä musiikin keisari Leopold I:n kruunajaisiin 1658. Seuraavassa kantaatti psalmiin 6:

Ein Psalm Davids, vorzusingen, auf acht Saiten.
2Ach HERR, strafe mich nicht in deinem Zorn und
züchtige mich nicht in deinem Grimm!
3HERR, sei mir gnädig, denn ich bin schwach; heile mich, HERR,
denn meine Gebeine sind erschrocken,
4und meine Seele ist sehr erschrocken. Ach du, HERR, wie lange!
5Wende dich, HERR, und errette meine Seele; hilf mir um deiner Güte willen!
6Denn im Tode gedenkt man dein nicht; wer will dir bei den Toten danken?
7Ich bin so müde vom Seufzen; ich schwemme mein Bett die ganze Nacht
und netze mit meinen Tränen mein Lager.
8Meine Gestalt ist verfallen vor Trauern und alt ist geworden;
denn ich werde allenthalben geängstet.
9Weichet von mir, alle Übeltäter; denn der HERR hört mein Weinen,
10der HERR hört mein Flehen; mein Gebet nimmt der HERR an.
11Es müssen alle meine Feinde zu Schanden werden und sehr erschrecken, sich zurückkehren und zu Schanden werden plötzlich.

Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.
2 Herra, älä rankaise minua vihassasi,
älä kiivaudessasi minua kurita!
3 Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt.
Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani
4 ja mieltäni jäytää pelko. Herra, kuinka kauan vielä?
5 Herra, käänny jo puoleeni ja pelasta minut,
auta minua, osoita uskollisuutesi!
6 Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa.
7 Olen valittanut itseni uuvuksiin, yöt kaiket on
vuoteeni itkusta märkä, leposijani kastunut kyynelistä.
8 Silmäni ovat surusta hämärtyneet,
näköni on himmentynyt ahdinkoni tähden.
9 Väistykää luotani, te väärintekijät!
Herra on kuullut itkuni äänen.
10 Hän on kuullut hartaan pyyntöni
ja vastaa rukoukseeni.
11 Häpeään joutuvat minun viholliseni! Pelko valtaa heidät,
he syöksyvät suin päin pakoon.

Ach1Ach2Ach3

 

KIRKKOKANTAATTI

Kehitys kulki hengellisestä konsertosta koraalikantaatin ja aariakantaatin sekä niiden yhdistelmän, koraaliaariakantaatin, kautta kohden luterilaista kirkkokantaattia, joka on (etenkin Bachin käsissä) luterilaisen kirkkomusiikin ehkä tärkein muoto. Jos ollaan tarkkoja, niin kantaatista sanan varsinaisessa – ja italialaisen täysbarokin kantaatin – merkityksessä ei voida puhua ennen vuotta 1700, varsinkaan kun sanaa kantaatti ei käytetty.

Erdmann Neumeisterin (1671–1756) tekstiuudistus Raamatun tekstien mukaelmakokoelmassa Geistliche Cantaten (“Hengellisiä kantaatteja”, 1700) oli lähtökohta kirkkokantaatille. Tekijä sanoo kantaatin olevan “kuin oopperakappale, joka on yhdistelmä resitatiivityylistä ja aarioista”. Vuoden 1711 kokoelma sisältää lisäksi koraalitekstejä.

Käytännössä koraalikantaatin, joka hävisi noin 1700 (poikkeuksena Bach), ja aariakantaatin moniosaisuus sekä aarian hyväksikäyttö molemmissa muodoissa veivät niin lähelle italialaista kantaattimuotoa, että myös 1600-luvun loppupuolen laajoista, moniosaisista kirkollisista vokaalisävellyksistä voidaan käyttää nimitystä “kantaatti”. Noin 1650 lähtien voidaan joka tapauksessa käyttää nimitystä “varhainen kantaatti”.

Dieterich (Diderik) Buxtehude (1637–1707)

buxtehude-2011-7688 Imagebuxtehude

Buxtehude oli tanskalaissyntyinen, Lyypekkiin 1668 Tunderin kuoleman jälkeen urkuriksi asettunut saksalaisen täysbarokin johtaviin kuuluva säveltäjä, joka teki konsertoivaan tyyliin sekä koraalikantaatteja (jokainen koraalin säe käsitelty eri tavoin) että aariakantaatteja pääpainon ollessa kuitenkin koraalikantaateissa. Velvollisuuksiin kuuluivat sunnuntaiden ja juhlapyhien aamu- ja iltapäivämessut sekä lauantai-illan jumalanpalvelukset.

Buxtehude järjesti Abendmusik-tilaisuuksia (Iltamusiikkeja oli pidetty jo vuodesta 1646 Lyypekin Marian-kirkossa), adventtiaikana yleisiä konsertteja sunnuntai-iltapäivän hartaushetken jälkeen. Konserteilla oli hengellisen oopperan luonne, sillä hän järjesti ne joskus viisiosaisiksi (oopperan näytösten mukaisesti) runsaine aarioineen ja ritornelloineen, jolloin mukana oli myös laulu- ja soitinsolisteja, kuoroja ja soitinyhtyeitä. Tilaisuudet oli tarkoitettu paitsi kaupunkilaisille myös Hansa-kaupungin kauppiasvieraille.

Säveltäjältä on säilynyt kaksi kantaattikokoelmaa, joista ensimmäisessä on 99 ja toisessa 20 teosta; yhteensä Buxtehude kirjoitti yli 120 kantaattia. Niiden joukossa on kahdeksan hääkantaattia, muut ovat uskonnollisia. Kantaatit ovat enimmäkseen saksankielisiä (joitain latinankielisiä), ja monet yhden soolosoittimen säestämiä soolokantaatteja. Suuremmat kantaatit oli tarkoitettu iltamusiikkeihin.

Kantaatit jakautuvat kolmeen luokkaan tekstiensä perusteella:
1) konserttoja Raamatun, etenkin Psalmien tekstiin; niistä 20 on soolokonserttoja, 13 yhtyeelle ja kuorolle; usein alkavat johdattavalla sonaattilla.
2) koraalikantaatti: saksankieliseen koraaliin perustuvia; kaksi soololle, 15 kuorolle ja yhtyeelle; voi olla konsertto tai homofoninen teos yhdelle tai useammalle äänelle.
3) aaria/säkeistökantaatti: Raamatun kommentaareja runosäemuodossa; 15 soololle, 25 yhtyeelle ja kuorolle; useimmiten aaria sooloäänelle ja continuolle ja mahdollisesti obligato-soittimelle, käyttää tosin tuskin koskaan täyttä da capo -aariaa.
Aariakantaatti on tyypillisin; koraalikantaatit ovat useimmiten neliäänisiä. Buxtehude saattaa sekoittaa myös keskenään konserttoaariaa, konserttokoraalia ja koraaliaariaa.

Soolokantaattien/konserttojen parhaimmistoon kuuluu Wenn ich, Herr Jesu, Dich habe BuxWV 39 (“Kun minulla on Herra Jeesus vain Sinut”) sopraanolle, kahdelle viululle ja continuolle; osat ovat 1) Allegro–Adagio; 2) Vivace; 3) Aria (2-säkeistöinen); 4) Lento. Jubilate Domino BuxWV 64 (“Ylistäkää Herraa”) on virtuoosinen ja italiaslaistyyppinen soolokantaatti/konsertto altolle, gamba-obligatolle ja continuolle. Sen osat ovat 1) Sonata. Allegro gamballe; 2) sama tempo altolle; 3) Adagio (lyhyt ylimeno laululle); 4) Vivace laululle; 5) Con fantasia (gambasoolo); 6) Allegro ma non troppo laululle.

Psalmi 98: 4–6

Jubilate Domino omnis terra
Cantate et exultate
 et psallite
!
Psallite Domino cithara,
cithara et voce psalmi
;
In buccinis et voce tubae
Jubilate in conspectu regis Domini!

4 Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
5 Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
6 Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle.

Ju1Ju2Ju3

Nichts soll uns scheiden von der Liebe Gottes BuxWV 77 (“Mikään ei saa meitä erottaa Jumalan rakkaudesta”) on kokoonpanoltaan tyypillinen konserttoaaria (konserton ja pienen kantaatin rajamailta), jossa on kolme lauluääntä (kaksi diskanttia ja basso joka voidaan jättää poiskin) ja triosonaattiryhmä. Sem teksti on Roomalaiskirjeestä; osat ovat 1) kuoro; 2) aaria ja kuoro.

Neli- ja viisiääniset teokset ovat usein koraalikantatteja: kantaatissa Nimm von uns Herr, du treure Gott BuxWV 78 (“Ota meiltä Herra, sinä tosi Jumala”) soittaa viisiääninen soitinyhtye; teos alkaa soitinjohdannolla ja sitä seuraa neljä säkeistöä.

Kantaatti koraaliin Herzlich lieb ich Dich (Martin Schalling 1571; virsi 376)

Herzlich lieb ich Dich, o Herr BuxWV 41 (“Sydämestäni rakastan Sinua, oi Herra”) on suuri kolmisäkeistöinen koraalikantaatti viidelle lauluäänelle (tai à 10, jopa à 15), kahdelle trumpetille, viidelle jouselle (2 vl + 2 vla + violone) ja uruille. Seuraavassa kanattin koraaliteksti ja kunkin säkeistön alut partituurina:

Herz1Herz2Herz3

Herzlich lieb hab’ ich dich, o Herr,
Ich bitt’, woll’st sein von mir nicht fern
Mit deiner Güt’ und Gnaden.
Die ganze Welt nicht freuet mich,
Nach Himmel und Erd’ nicht frag’ ich,
Wenn ich dich nur kann haben;
Und wenn mir gleich mein Herz zerbricht,
So bist doch du mein’ Zuversicht,
Mein Teil und meines Herzens Trost,
Der mich durch sein Blut hat erlöst.
Herr Jesu Christ,
Mein Gott und Herr, mein Gott und Herr,
In Schanden laß mich nimmermehr!

Sinua, Jeesus, rakastan,
sen sydämestä tunnustan,
oi siunaa armollasi.
Maailma ei tuo iloa,
en tottele sen turhuutta,
kun olen omanasi.
Kun tuska saartaa sieluni,
niin olet uskallukseni.
Nyt voimallasi vahvista
ja verelläsi puhdista.
Oi Herrani,
siis pelasta, siis pelasta
synnistä, sielun surmasta.

2.Es ist ja, Herr, dein G’schenk und Gab’
Mein Leib und Seel’ und was ich hab’
In diesem armen Leben.
Damit ich’s brauch’ zum Lobe dein,
Zu Nutz und Dienst des Nächsten mein,
Woll’st mir dein’ Gnade geben!
Behüt mich, Herr, vor falscher Lehr’,
Des Satans Mord und Lügen wehr,
In allem Kreuz erhalte mich,
Auf daß ich’s trag’ geduldiglich!
Herr Jesu Christ,
Mein Herr und Gott, mein Herr und Gott,
Tröst mir mein’ Seel’ in Todesnot!

Kun annoit, Herra, lahjaksi
ruumiin ja sielun, kaikkeni,
suo voimaa tahtos täyttää.
Niin kunniaksi nimesi,
myös lähimmäisen parhaaksi
lahjasi voisin käyttää.
Kiinnitä minut totuuteen,
kiusaaja kaada juonineen,
suo voimaa kestää, kärsiä,
kun kannan täällä ristiä.
Oi Herrani,
vain ristisi, vain ristisi
nyt olkoon lohdutukseni.

3.Ach, Herr, laß dein’ lieb’ Engelein
Am letzten End’ die Seele mein
In Abrahams Schoß tragen!
Der Leib in sein’m Schlafkämmerlein
Gar sanft, ohn’ ein’ge Qual und Pein,
Ruh’ bis am Jüngsten Tage.
Daß meine Augen sehen dich
In aller Freud’, o Gottes Sohn,
Mein Heiland und mein Gnadenthron!
Herr Jesu Christ,
Erhöre mich, erhöre mich,
Ich will dich preisen ewiglich!

Kun päättyy kerran matkani,
lähetä, Herra, enkeli
luoksesi minut tuomaan.
Ruumiini kerran kätköön maan
nimeesi, Jeesus, siunataan,
se ota armon huomaan.
Kun herätät sen kuolleista,
suo minun taivaan riemussa
katsella kirkkauttasi
ja nähdä rakkaat kasvosi.
Oi Herrani,
suot autuuden, suot autuuden,
ylistys Herran ikuinen!

Suuria aariakantaatteja lukuisten soittimien kera on mm. Nun danket alle Gott BuxWV 79 (“Kiittäkää kaikki Herraa”), jossa on mm. kaksi cornettoa/sinkkiä ja kaksi trumpettia. Mein Gemüt erfreuet sich BuxWV 72 (“Mieleni iloitsee”) on laaja aariakantaatti, jossa tarvitaan kolme laulajaa, neljä viulua, kaksi sinkkiä, kolme fagottia, rummut, kaksi nokkahuilua, reagaali ja basso continuo. Kantaatin Wie wird erneuet, wie wird erfreuet BuxWV 110 (“Miten uudistuukaan, miten iloitseekaan”) esittämiseen tarvitaan peräti 17 soitinta.

Membra Jesu nostri BuxWV 75 (“Jeesuksemme ruumiinjäsenet”) on seitsemän kantaatin ciisiääninen sarja “ristillä kärsivästä Vapahtajasta”. Kukin kantaatti sisältää kolme säkeistöä mystisestä passiorunoelmasta (Raamatusta ja Bernhard Clairvauxlaisen keskiaikaisesta runokokoelmasta), ja kussakin kantaatissa on avaussonaatti, ja kolmea sooloaariaa kehystää kuorokonsertto.

Nicolaus Bruhns (1665–97)

Bruhns oli Buxtehuden lahjakkaimpia oppilaita. Vain tusina hänen vokaaliteoksiaan on säilynyt. Seitsemän niistä perustuu Raamatun teksteihin, loput koraaleihin tai muuten vapaisiin teksteihin. Lajeiltaan teokset edustavat hengellistä konserttoa ja kantaattia.

Muss nicht der Mensch (“Eikö ihmisen täydy”) on suuri ja upea teos. kokoonpano on neljä lauluääntä, kaksi viulua, kaksi alttoviulua, kaksi trumpettia, fagotti, sello ja urut. Jauchzet dem Herren alle Welt (“Ylistäkää Herraa kaikki maa”) on sävelletty tenorille, jolla on loistokkaita kuvioita, kahdelle viululle, fagotille ja uruille. Ich liege und schlafe (“Makaan ja nukun”) on kantaatti neljälle sooloäänelle, jousille ja basso continuolle.

Ich liege und schlafe (Psalm 4.9)
(SATB) Ich liege und schlafe ganz mit Frieden.
Denn du allein, Herr, hilfest mir, dass ich sicher wohne.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan.
Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.

Br1Br2Br3

De profundis clamavi (“Syvyydestä minä huudan”; psalmi 130) on bassosoololle, kahdelle viululle ja continuo psalmikonsertto, joka latinasta huolimatta lähestyy soolokantaattia. Eteneminen perustuu hitaiden (adagio) ja nopeiden jaksojen (allegro, presto) vuorotteluun sekä soitinryhmän aktiivisuuteen.

Psalmi 130
1 De profundis clamavi ad te, Domine;
2  Domine, exaudi vocem meam. Fiant aures tuae intendentes in vocem deprecationis meae.
3  Si iniquitates observaveris, Domine, Domine, quis sustinebit?
4  Quia apud te propitiatio est; et propter legem tuam sustinui te, Domine. Sustinuit anima mea in verbo ejus:
5  speravit anima mea in Domino.
6  A custodia matutina usque ad noctem, speret Israël in Domino.
7  Quia apud Dominum misericordia, et copiosa apud eum redemptio.
8  Et ipse redimet Israël ex omnibus iniquitatibus ejus.

  1. Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
  2. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
  3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
  4. Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
  5. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
  6. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
  7. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
  8. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Kantaattisäveltäjiä 1700-luvun vaihteen Saksassa

Johann Michael Bach (1648–94) Arnstadtista oli Johann Sebastianin appi, sillä tämän tytär Maria Barbara oli suuren Bachin ensimmäinen vaimo. Häneltä on säilynyt tusina motetteja, jotka ovat eläviä ja sisältävät sanamaalailevia kuvioita. Sei, lieber Tag, willkommen à 6 (“Ollos rakas päivä tervetullut”), kaksoiskuoroinen à 8 Fürchtet euch nicht (“Älkää peljätkö”) ovat niistä tunnetuimpia. Lisäksi hänellä on muutamia konserttoja ja aarioita, sekä dialogi Liebster Jesu, hör mein Flehen (“Rakkain Jeesus, kuule rukoukseni”).

Fürcht.1 Fü3

Johann Christoph Bach (1642–1703) oli Johann Sebastianin pikkuserkku ja myös kotoisin Eisenachista. Eräät hänen motettinsa ovat ajan parhaita, ja kaksoiskuoromotetit muodostivat tärkeän esikuvan Johann Sebastianille. Ach, daß ich Wassers gnug hätte (“Ah, olisipa minulla vettä/kyyneleitä kyllin”) on upea katumuskantaatti altolle, viululle, neljälle gamballe ja uruille: siinä on ekspressio huipussaan. Toinen dramaattinen teos on hengellinen konsertto Es erhub sich ein Streit im Himmel (“Taivaassa nousi sota”).

La1La2La3

Ach, daß ich Wassers gnug hätte in meinem Haupte,
und meine Augen Tränenquellen wären,
daß ich Tag und Nacht beweinen könnte meine Sünde!
Meine Sünden gehen über mein Haupt.
Wie eine schwere Last sind sie mir zu schwer worden,
darum weine ich so,
und meine beiden Augen fliessen mit Wasser.
Meines Seufzens ist viel, und mein Herz ist betrübet,
denn der Herr hat mich voll Jammers gemacht,
am Tage seines grimmigen Zorns.

Oi, olisipa minulla kylliksi vettä päässäni
ja silmäni olisivat kyynellähteitä,
jotta päivin ja öin voisin itkeä syntejäni.
Syntini kulkevat pääni ylitse,
painavan taakan tavoin ne ovat tulleet minulle raskaiksi,
siksi itken niin paljon,
ja molemmista silmistäni virtaa vettä.
Huokaukseni ovat monet ja sydämeni on raskautettu,
sillä Herra on tehnyt minusta pelkkää vaikerrusta,
kiukkuisen vihansa päivänä.

Nicolaus Adam Strungk (1640–1700) oli Lyypekissä koulittu viulisti, Dresdenin hovikapellimestari ja Leipzigin oopperanjohtaja. Kantaatti Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ (“Huudan sinua, Herra Jeesus Kristus”) on kaksisäkeistöinen koraalikantaatti: 1) Adagio–Allegro; 2) Presto ritornellojen kera, paluu avaukseen sekä Aamen-päätös.

Johann Schelle (1648–1701)

Schelle oli Schützin oppilas Dresdenissä (1655–57), minkä jälkeen hän lauloi Wolfenbüttelissä herttuan kuorossa (1657–64), kunnes hän pääsi Tuomas-kouluun Leipzigiin Knüpferin oppiin (1665).Hän toimi kanttorina Eilenburgissa (1670–) ja ylsi sen jälkeen opettajansa kuoltua Leipzigin Tuomas-koulun kanttoriksi ja johtajaksi (1676–). Schellen sunnuntaikantaatit Leipzigin kahteen kirkkoon, Tuomas- ja Nikolai-kirkkoon, olivat laajalti tunnettuja ja suosittuja: kuulijat “lensivät kuin mehiläiset Schellen suloisen hunajan” perään, sillä hän hellitti edeltäjien polyfonista tyylistä ja taipui italialaisen miellyttävän ymmärrettävyyden puoleen. Schelle on merkittävä Bachin edeltäjä.

Lobe den Herrn, meine Seele (“Ylistä Herraa, sieluni”) on 25-ääninen juhlakantaatti ehkä 1683 turkkilaisista saadun voiton johdosta; teoksen tutti- ja soolojaksojen vuorottelu viittaa Rosenmüllerin venetsialaistyyliin. Schützin jouluoratorion jäljillä kulkeva Actus Musicus auf Weyh-Nachten (“Joulun musiikkinäytelmä”; 1683) on sävelletty kuusiääniselle kuorolle, 17 soittimelle ja basso continuolle. Ach, mein herzliebes Jesulein (“Ah, pikku Jeesus-sydänkäpyseni”) on hellyttävä koraaliduetto.

Vom Himmel kam der Engel Schar (“Taivaasta tuli enkeliparvi”) on barokkisen loistokas koraalikantaatti kolmelle soitinkuorolle (trumpetit ja padat, sinkit ja pasuunat, jouset) sekä viisi ääniselle laulukuorolle. Lutherin 1543 kirjoittaman virren kuusi säkeistöä ovat kaikki eri tavoin käsiteltyjä; rakenne on symmetrinen säkeistöjen I ja VI sekä II ja V vastaavuuksien ansiosta.

Vom Himmel kam der Engel Schar,/Taivaasta tuli enkeliparvi,
erschien den Hirten offenbar;/ilmaantui paimenille lausumaan,
sie sagten ihn’ ein Kindlein zart,/he sanoivat näille, soma lapsonen
das liegt dort in der Krippen hart./makaapi kovassa kehdossa.

Zu Betlehem in Davids Stadt,/Beetlehemissä, Taavetin kaupungissa,
wie Micha das verkündet hatt,/kuten Micha on tämän ilmoittanut
es ist der Herre Jesus Christ,/on Herra Jeesus Kristus,
der euer aller Heiland ist./joka on teidän kaikkien Vapahtaja.

Deß sollt till fröhlich ihr sein,/Siksi olkaatten iloiset,
daß Gott mit euch worden ist ein./kun Jumala on tullut tykönne.
Er ist geborn Fleisch und Blut eu’r,/Hän on syntynyt teille lihaksi ja vereksi
eur Bruder ist das ew’ge Gut./teidän veljenänne on ikuinen Hyvä.

Was kann die euch tun/Mitä voi teille tehdä
die Sünd und Tod?/synti ja kuolema?
Ihr habt mit euch wahren Gott;/Teillä on tosi Jumala;
Lässt zürnen Teufel und die Höll’,/antapaa pirun ja helvetin suuttua,
Gott’s Sohn ist worden euer Gesell’./Jumalan Poika on teidän apunne.

Er will und kann euch lassen nicht,/Hän ei tahdo ja voi teitä jättää,
setzt ihr auf ihn eur Zuversicht;/pankaa hänen turvanne;
es mögen euch viel’ fechten an:/monet teitä tulevat kiusaamaan,
dem sei Trotz, der’s nicht lassen kann./ siitä huolimatta teitä ei jätetä.

Zuletzt müßt ihr doch haben recht,/Lopulta teidän täytyy päätyä oikeaan,
ihr seid nun worden Gott’s Geschlecht,/kun teistä on tullut Jumalan sukua,
dess’ danket Gott in Ewigkeit,/siispä kiittäkää Jumalaa ikuisesti,
geduldig, fröhlich alle Zeit./sävyisästi ja iloisesti aina.

Sch1Sch2Sch3Sch4Sch5Sch6

Vincent Lübeckiltä (1654/56–1740) on säilynyt viisi kantaattia ja passio säilynyt. Matthesonin mukaan Lübeck esittää taidokkaasti affekteja kaikilla taiteen hienouksilla. Kantaatissa Gott wie dein Name (“Herra kuinka nimesi”) on continuon lisäksi kolme laulajaa ja kolme trumpettia. Hilf deinem Volk (“Auta kansaasi”) on läpisävelletty motetti. Es ist ein großer Gewinn, wer gottselig ist (“On suuri voitto olla lunastettu”) on hämmästyttävän laaja teos pohjoissaksalaisessa traditiossa.

Johann Pachelbel (1653–1706) harrasti vapaata konsertoivuutta ilman koraalia. 13 Magnificatia ovat hänen parasta musiikkiaan, koraalikantaatit ovat Tunderin tapaisia, mm. Was Gott tut, das ist wohlgetan (“Mitä Jumala tekee, on hyvin tehty”), Christ lag in Todesbanden (“Kristus makasi kuolon kahleissa”).

Johann Philipp Krieger (1649–1725) syntyi Nürnbergissä, ja hän siirtyi Kööpenhaminaan (1663/5), josta siirtyi Bayreuthin hovikapelliin (1671), josta käsin hän teki laajan Italian-matkan, minkä jälkeen hän pääsi Halleen hoviurkuriksi (1677) ja Weissenfelsiin kapellimestariksi (1680). Krieger sävelsi yli 2000 kantaattia, joista on säilynyt vain noin 80. Hän oli valmistamassa Bachin kantaattia tarttumalla Neumeisterin teksteihin ja loi uuden kantaattityylin oopperamaistamalla sen. Hänen ensimmäinen kantaattisyklinsä valmistui 1700: Geistliche Cantaten statt einer Kirchen-Music (“Hengellisiä kantaatteja kirkkomusiikin asemasta”). Rufet nicht die Weisheit (“Älkää huutako viisautta”) on myöhäinen kantaatti da capo -aarioiden kera.

Johann Kuhnau (1660–1722)

Johann_Kuhnau-1

Kuhnau oli Bachin välitön edeltäjä, urkuri jo 1684, Tuomas-kanttori ja musiikinjohtaja vuodesta 1701. Hän oli renessanssi-ihminen, joka osasi monia asioita ja oli myös teoreetikko, lakimies, kielitieteilijä ja kirjailija. Hän oli kantaateissaan italialais-oopperamainen: niissä on secco-resitatiiveja ja da capo -aarioita. Kuhnau oli upea säveltäjä: hän muodostaa merkittävimmän linkin Schützin ja Bachin välissä ja oli samalla tärkeä vaikuttaja Handelin ja Bachin suuntaan.

Gott, sei mir gnädig nach deiner Güte (Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi mukaan; 1705) on sävelletty jousille, fagotille, continuolle ja neliääniselle yhtyeelle/kuorolle; osat ovat 1) Sonata; 2) alttosoolo; 3) alttoresitatiivi; 4) sopraano ja baso kuoron kera; 5) arioso tenorille ja bassolle; 6) kuoro; 7) sopraanon ja tenorin arioso & kuoro. Ihr Himmel jubilirt von oben (“Taivaasi riemuitsee ylhäältä”; 1717) sisältää loistokkaita koloratuureja.

Wie schön leuchtet der Morgenstern (“Kuinka kauniisti loistaa aamuntähti”) viisiääniselle kuorolle, kahdelle cornolle, kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle ja continuolle tarjoaa ihastuttavaa lyyrisyyttä ja fugaalisuutta. Sen numerot muodostavat liki symmetrisen rakenteen: 1) koraali; 2) tenoriresitatiivi; 3) kuoro; 4) tenoriaaria; 5) tenoriresitatiivi; 6) tenoriaaria; 7) tenoriaccompagnato; 8) sopraanoduetto & kuoro. Magnificat C on sävelletty tosi isolle koneistolle, ja siinä on yhtymäkohtia Bachin samaan sävellyksen soittimia myöten. Seuraavassa tekstin ensimmäinen lausepari ja loppu-Aamen.

Mag1Mag2Mag3

Magnificat anima mea Dominum
Et exultavit spiritus meus in Deo salutari meo.

Amen

Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani.

Aamen

Friedrich Wilhelm Zachow (1663–1712) käytti myös kantaattilibrettoja Bachin tapaan. Kantaatti Herr, wenn ich nur dich habe (“Herra, kun vain saan sinut”) sisältää sinfonian, pitkän kuoron ja neljä säkeistöä sekä avauskuoron toiston. Ruhe, Friede, Freud und Wonne (“Lepo, rauha, onni ja auvo”) on hieno esimerkki uudesta kantaattityypistä. Magnificat on lähellä Bachin vastaavaa teosta.

Christoph Graupner (1683–1760)

johann-christoph-graupner

Graupner tuli 13-vuotiaana Tuomas-kouluun, jossa hän oli Schellen ja Kuhnaun opissa ja työskenteli Darmstadtin hovissa (1708–) kuolemaansa saakka, lopuksi hovikapellimestarina. Hän sävelsi yli 1400 kirkkokantaattia. Herr, die Wasserströme erheben sich (“Herra, vesivirrat nousevat”; 1734) on vain neliääniselle vokaaliryhmälle ja jousille, mutta sisältää silti vaikuttavia vastakohtia. Sen rakenne on konseptiltaan bachilaisen symmetrinen: kuoro–resitatiivi–aaria–resitatiivi–aaria–resitatiivi–koraali. Seuraavassa avauskuoron ja toisen resitatiivi-aaria -parin teksti ja partituurien alut:

Gr.1Gr3Gr4

1.Alkukuoro. Herr, die Wasserströme erheben ihr Brausen,/Herra, vesivirrat lisäävät kohinaansa,
die Wasserströme heben empor die Wellen./vesivirrat nostavat aallot korkeiksi.

4.resitatiivi. So swach ist oft des Glaubens Licht,/Niin heikko on usein uskon valo,
die edle Glut will bei Aposteln schier erkalten;/jalo hehku apostoleiden luona melkein kylmenee;
o schwaches Volk, siehst du denn nicht,/oi heikko kansa, etkö edes näe,
dass Jesus bei dir ist?/että Jeesus on luonasi?
Sein Finger hemmt die Wellen Wut,/Hänen sormensa hillitsee aaltojen raivon
sein starker Arm kann dich erhalten./hänen vahva käsivartensa voi sinua kannatella.
Ach, daß du doch so furchtsam bist!/Ah, että olet kuitenkin niin pelokas!

5.aaria. Jesus hemmt die stolzen Wellen,/Jeesus estää ylväät aallot,
alles steht in seiner Hand./kaikki on hänen kädessään.
Unverzagt, ob gleich Satan alles wagt,/Pelottomasti, uskaltaa Saatana mitä hyvänsä,lacht nur seines frechen Schnaubens,/nauraa hän vain röyhkeälle puhkumiselle,
denn der Anker unsers Glauben/sillä uskomme ankkuri
ruht in keinem leichten Sand./ei lepää löysässä hiekassa.

Konsertoiva passio, passio-oratorio ja oratorio

Schützin ohella löytyy muitakin konsertoivien passioiden/oratorioiden säveltäjiä, eivätkä he olleet passioissa yhtä askeettisia kuin Schütz, vaan käyttivät soittimia. Konsertoivan tyylin myötä syntyi passio-oratorio, jossa gregoriaanisen laulutyylin sijaan tulevat resitatiivit, vapaaseen hengelliseen runouteen pohjautuvat aariat, ensemblet, taidokkaat kuorot ja soitinnumerot. Lajin varhaisia edustajia ovat SelleTheile ja Christoph Bernard (1628–92), jonka dialogissa Euch ist’s gegeben (“Teille on annettu”) on tuntuvia tekstilisiä.

Schelle1

Thomas Selle (1599–1663) toimi Hampurin musiikinjohtajana ja Johanneum-kirkon kanttorina. Hänellä oli merkittävä rooli passion kehityksessä. Hän sävelsi Johannes-passion, tai Passion nach dem Evangelisten Johannes mit Intermedien (Hampuri; 1643), jossa on resitatiiveja soitinobligatojen kera, viisiääninen kuoro, täyden ja pikkukuoron sekä soitinyhtyeen vuorotteluita ja yhteisesiintymisiä. Selle sävelsi myös Matteus-passion (1642; Hampuri),  ja Ylösnousemuskertomuksen (n. 1645; Hampuri). Kokoelma Omnia opera (1653) sisältää 282 saksalaista tai latinalaista sävellystä, joista suurin osa on konservatiivisia. Kokoelma Neue Musikalische Andachten (“Uusia musiikkihartauksia”; Lüneburg, 1655) tarjoaa lauluja sooloäänelle ja bassolle koko kirkkovuodeksi evankelimien ja muiden Raamatun kirjojen teksteihin. Häneltä löytyy myös kaksi Kurzmessen eli Missa brevis -lajin edustajaa vain Kyrie- ja Gloria-osien kera à 8 ja à 5 continuon kera.

Johann Theile (1646–1724) opiskeli Magdeburgissa ja Leipzigissa, oli Schützin oppilas (1660–70) ja tustustui myös Reinckeniin ja Buxtehudeen; hän työskenteli mm. Hampurissa ja Berliinissä. Matteus-passio (1673) on linkki Bachiin, sillä evankelistana on tenori, Jeesus on basso ja kaikki laulavat vähintään continuon tai lisättyjen viulujen säestyksellä. Soitinosuuksissa on säveltoistoja, murtosointuja ja nopeita nuotteja, lauluosuuksissa kaksiosaisia ritornelloilla varustettuja pieniä aarioita sekä kuoroja soittimien kera. Hän sävelsi myös 23 latinalaista messua, osan niistä “lyhytmessuina”. Seuraavassa näyte Matteus-passion toisen actuksen eli kertomuksen alusta:

Theile1Th2Th3

 

Hampurissa rinnan kansankielisen oopperan kehittyi saksalais-evankelinen oratorio: ensimmäinen on anonyymi Johannes-passio (1704), jonka tekstilisät teki hampurilainen lakimies Heinrich Postel (1658–1805) ja jonka musiikki saattaa olla Christian Ritterin (n. 1650–1725) käsialaa. Olennaista uudessa lajissa eivät vain tekstilisät, vaan läpikirjoitettu “libretto” sekä aarian ja resitatiivin, dueton ja arioson polarisaatio.

Reinhard Keiserin teos Der blutige und sterbende Jesus (“Verinen ja kuoleva Jeesus”; 1705) Hunoldin/Menantesin (1681–1721) librettoon oli seuraava merkittävä saavutus, mistä alkoi saksalaisen passio-oratorion historia: myös evankelistan resitatiivit olivat nyt säemuotoisia. Keiserin myöhemmätkin oratoriot ovat avainteoksia: Markus-passio (1707); passio-oratorio Thränen unter dem Creutze Jesu (“Kyyneleitä Jeesuksen ristin alla”; 1711); passio-oratorio Der für die Sünde der Welt gemarterte und sterbende Heiland (“Maailman syntien tähden piinattu ja kuoleva Vapahtaja”; 1712; Brockes-passio).

Bartholt Hinrich Brockes (1680–1747) oli hampurilainen juristi ja raatimies, jonka ns. Brockes-passio on säemuotoista madrigalistista runoutta. Sen sävelsivät mm. Handel (1716), Telemann (1717/18, 1722), Mattheson (1718), Johann Friedrich Fasch (1688–1758; 1723?), Gottfried Heinrich Stölzel (1690–1749; 1725).

Johann Mattheson (1681–1764) 

Mattheson-Johann-01

Mattheson oli aikakauden yleisoppinut, joka toimi Hampurin tuomiokirkon musiikinjohtajana (1715–28). Hänen kirjallinen tuotantonsa on keskeisessä roolissa yritettäessä ymmärtää myöhäisbarokin musiikin retoriikkaa, musiikinteoriaa ja sävellysajattelua. Tärkeimmät kirjat ovat Das neu-eröffnete Orchestre (“Uudelleen avattu orkesteri”; 1713), Kern melodischer Wissenschafft (“Melodiatiedon ydin”; 1737), Der vollkommene Capellmeister (“Täydellinen kapellimestari”; 1739) ja Grundlage einer Ehren-Pforte (“Kunniaportin perusteet”; 1740).

366px-TN-Mattheson,Der_vollkommene_Capellmeister

Toimiessaan musiikinjohtajana hän sävelsi 26 oratoriota. Niistä huomattavimpia on jouluoratorio Das größte Kind (“Suurin lapsi”; 1720). Molemmat osat alkavat ja päättyvät kuorokoraalilla, joissa käytetään cornoja, trumpetteja, patarumpuja, oboeita, fagotteja ja jousia. Koko oratorion alkukuoro on musiikillisesti sama kuin päätöskuoro, vain tekstit eroavat. Erikoisuutena on se, että aarioihin osallistuu myös kuoro. Seuraavassa alkuoron ja ensimmäisen resitatiivi-aaria -parin tekstit:

Teil 1

1.Choral (Coro)
Gelobet seist du, Jesu Christ,/Ollos ylistetty, Jeesus Kristus,
dass du Mensch geboren bist/että synnyit ihmiseksi
von einer Jungfrau das ist wahr,/tosi neitsyeestä,
des freuet sich der Engel Schar./mistä iloitsee enkeliparvi.
Kyrie eleison./Kristus armahda.

3.Recitativo (Soprano), Maria, Joseph
So ist durch mich das Heil der Welt,/Nyt on kauttani pelastus maailman,
der zwischen Furcht und Hoffnung/pelon ja toivon välillä
schier verschmacht‘ten Erden/ankarasti riutuvalle maanpiirille,
in dieser Nacht dahergestellt./tässä yössä tuotu tiettäväksi.
Joseph
So ist nunmehr erfüllet,/Niin on nyt täyttynyt se,
was der Propheten Mund versprochen./mikä on profeettojen suulla luvattu.
Maria
So wird es nun entdecket werden,/Niin on nyt paljastettu se,
was vor die Decke Mosis hat verhüllet:/minkä oli Mooseksen liina kätkenyt:
Joseph/Joosef
Es sind vorbey die zehnmal sieben/Nyt ovat ohi kymmenen kertaa seitsemän
Wochen, und der ist nun erschienen,/viikkoa, ja hän on nyt ilmestynyt,
der als Messias soll dem Volke Gottes dienen./jonka on Messiaana Jumalan kansaa palveleminen.

4.Aria con coro (Soprano, Coro), Maria
Israel, freue dich,/Israel iloitse,
jauchzet, ihr Kinder,/riemuitkaa lapset
aus Jakobs Geblüte,/Jaakobin verta,
preiset des Allmächtigen ewige Güte/ylistäkää Kaikkivaltiaan ikuista hyvyyttä
immer und ewiglich./aina ja iankaikkisesti.
Coro/Kuoro
Israel iloitse.
Maria
Nun wird die tötende Sünde versiegelt/Nyt karkoitetaan kuolettava synti
nebenst der Schlangen/sekä käärmeen
vergiftenden Stich;/myrkyllinen puraisu;
nun wird die rauchende Hölle verriegelt/nyt raivoava helvetti salvataan
und die Versöhnung beschleuniget sich./ja sovittamista kiirehditään.
Coro/Kuoro
Israel iloitse.

Johann David Heinichen (1683–1729)

Portrait_of_Johann_David_Heinichen

G. Ph. Telemannin 46:sta passio-oratoriosta on säilynyt 21. Muita teoksia ovat Carl Heinrich Graunin (1703/4–59) Große Passion “Kommt her und schaut” (“Suuri passio ‘Tulkaa tänne ja katsokaa’ “; Dresden, n. 1723) ja Johann David Heinichenin (1683–1729) Oratorio tedesco al sepolcro santo “Nicht das Band, das dich bestricket” (“Saksalainen oratorio pyhällä haudalla ‘Ei side, joka sinut kietoo’ “; Dresden, 1724).

6fe8a09a8fa659576c90f4d7a6b30ea4ab1bd1bc

Heinichen on eräs Saksan myöhäisbarokin voimahahmoja. Hänen tärkeimpiin aikaansaannoksiinsa kuuluu kenraalibasson oppikirja Der General-Bass in der Composition (1728). Heinichen sai koulutuksensa Schellen ja Kuhnaun johdolla Leipzigissa, jossa hän soitti myös Telemannin johtamassa Collegium musicumissa (1702–05). Hän sävelsi Lepzigiin ja Naumburgiin viisi oopperaa (1709–10) ennen lähtemistään 1710 Italiaan, jossa hän tapasi useat ajan merkittävät säveltäjät, Lottin, Albinonin, A. ja B. Marcellon sekä Vivaldin. Vaaliruhtinas Friedrich August, myöhempi kuningas August III viehättyi siell’ Heinichenin avantgardistisista kantaateista ja palkkasi hänet Dresdenin hovin kapellimestariksi (1717), jossa työssä hän toimi kuolemaansa saakka ja sävelsi muutamia serenatoja eli kaksinäytöksisiä juhlaoopperoita sekä luterilaisuudestaan huolimatta pääosan hienosta latinalaisesta kirkkomusiikkituotannostaan. Hänellä oli kollegoina ja osin kilpailijoina hovissa Zelenka sekä Giovanni Alberto Ristori (1692–1753), joka toimi urkurina ja kapellimestarina sekä hovisäveltäjänä kirjoittaen 11 täyttä messua, 21 motettia, kolme requiemiä, 20 psalmisävelitystä ja kolme oratoriota.

Missa concertata nro 6 (1724 on sikäli merkittävä, että siinä on rikas orkestraatio: jousten ja contimuon lisäksi mukana on kahdet oboet, huilut ja trumpetit patarumpuineen sekä viekä kaksi käyrätorva, jotka viittaavaat esikuvana jopa klassismin wieniläismessuun saakka. Musiikillisesti jo hieman galanttiin kurkottava ja lempeitä äänenpainoja sisältävä Es-duuri-requiem edustaa myöhäistuotantoa (1726).

Kaikkiaan Heinichenin kirkkomusiikkituotanto käsittää 12 messua, kaksi requiemiä, kolme Te Deumia, 9 magnificatia, neljä säilynyttä lamentaatiota, neljä litaniaa, 35 latinalaista hymniä ja motettia, 15 saksalaista kantaattia ja motettia, kaksi oratoriota ja kaksi sepolcro-kantaattia. Seuraavassa alkua teoksesta Pastorale per la notte di natale (“Jouluyön pastoraali”):

Hei1Hei2Hei3

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s